Nummi-Pusula on entinen Suomen kunta. Sen alue sijaitsee Uudenmaan maakunnan luoteisosassa. Kunta muodostettiin 1981 Nummen ja Pusulan kunnista. Kunta lakkautettiin 1. tammikuuta 2013, jolloin Nummi-Pusula ja Karjalohja liitettiin Lohjaan.[3] Kunta oli yksikielisesti suomenkielinen ja siellä asui ennen kuntaliitosta 6 175 ihmistä.[2], ja sen pinta-ala oli 505,13 km², josta 36,80 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 13,19 asukasta/km².
Nummi-Pusula on mäkistä maastoa, pääosin viljelymaisemaa. Moreeni- ja kalliopohjaisten metsäalueiden välissä on viljavia savimaita ja yli 80 järveä.[5]Suomen maisemamaakunnista Nummi-Pusulan eteläosat Nummella ja Pusulassa luetaan Kiskon–Vihdin järviseutuun ja pohjoisosat Pusulassa Tammelan ylänköseutuun.[6] Kunnan eteläosaa hallitsevat suurine harjumuodostumineen toinen salpausselkä ja lännessä Leppäkorvessa kunnan alueelle ulottuva kolmas salpausselkä, joiden väliin jää moreeni- ja kallioselänteitä ja saven tai hiedan täyttämiä viljelylaaksoja. Pohjoisosa on karua, moreenipeitteistä ja runsasjärvistä vedenjakajaseutua, jonka korkein kohta Lövkullanmäki kohoaa 162 metrin korkeuteen.[7]
Pusulan Keräkankare ja Kylmälähde kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.[5] Viisi lintujärveä muodostaa yhteisen Natura-kohteen Nummi-Pusulan lintuvedet.[14] Muita Natura-kohteita ovat Haukkamäki, Myllymäki ja Lintukiimanvuori sekä Hyyppärän harjualue.[15]Valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin kuluu Nummenjoen–Pusulanjoen viljelylaakso.[16]
Historia
Muinaisjäännösrekisterissä on 117 löytöä Nummi-Pusulan alueelta.[17] Niistä valtaosa on ajoitettu kivikaudelle. Tervakorvenmäen hautapaikka on varhaismetallikautinen. Pitkämäellä on mahdollisesti pronssikautisia ja Jättölässä rautakautisia jäänteitä.[18]
Linnanmäki Kaukelan luoteispuolella on ollut muinaislinna.[19]
Nummi oli Lohjan kappeliseurakunta, ja sillä oli oma hautausmaa 1600-luvulta asti. Vuonna 1822 rakennettiin nykyinen harmaakivinen Nummen kirkko.[20]Pusulan kirkko valmistui 1838 ja Kärkölän kyläkirkko Pusulassa 1842.[21] Myös Pusulan vanhin hautausmaa on 1600-luvulta.[22]
Nummi erosi emäpitäjästään Lohjasta vuonna 1843[lähde? ] ja Pusula vuonna 1862[23]. Kunnat yhdistyivät vuonna 1981 Nummi-Pusulaksi.
Nummi-Pusulasta on löydetty useita vanhoja terva- ja hiilimiiluja.[17] Pusulanjärven ympäristöstä on louhittu kalkkia, ja siellä oli kalkkipolttimo 1600-luvulla.[24] Böhlessä eli Pyölissä on toiminut rautakaivos 1800-luvulla.[25] Jokisaaressa on ollut vielä vanhempi saha.[26] Pusulan Arimaalla toimi vuosina 1864–1918 Ariman lasitehdas.
Nummi-Pusulassa oli kylien lisäksi kolme taajamaa: Nummi, Pusula ja Saukkola.[29]
Maakuntakaavan kyläverkon tarkistuksessa 2011 esitettiin että Ikkala ja Koisjärvi säilyvät edelleen maakuntakaavassa määriteltyinä kylinä, mutta Marttila, Leppäkorpi, Loukku, Järvenpää, Hyrsylä, Tavola ja Hyönöla menettävät kylästatuksensa maakuntakaavassa.[30] Varsinaisia maarekisterikyliä kunnassa oli Nummen alueella 39 ja Pusulan alueella 21.
Entisen kaksoiskunnan alueella on ekopisteitä, jätepisteitä ja Pusulan jäteasema. Metalliromua ja ongelmajätettä keräävät kiertävät keräysautot.[35]
Lankapuhelimien suuntanumerona oli Nummella 019 ja Pusulassa 09.
Elinkeinoelämä
Nummi-Pusula oli Uudenmaan maatalousvaltaisin kunta, vuonna 2005 kuntalaisista lähes kymmenesosa työskenteli maa- ja metsätaloudessa. Yrittäjiä oli kuntalaisista kolmasosa. Palvelut työllistivät 56 % ja jalostus noin 30 %.[36] Kunnassa toimineitä yrityksiä olivat teollisuus- ja merihydrauliikkaan erikoistunut Nurmi Hydraulics Oy, painesäiliöitä ja pumppuja valmistanut PumppuLohja, rakennustarvikkeita valmistanut Aulis Lundell Oy ja muovitehdas Emek.[37][38]
Nummi-Pusulan väestö lisääntyi ja ikääntyi. Tilastokeskus ennusti väkiluvun kasvavan vuosina 2006–2020 lähes neljälläsadalla hengellä. Kasvun moottorina alueella on pääkaupunkiseudun läheisyys. Nummi-Pusula oli myös suosittu mökkikunta: kunnassa oli lähes yhtä paljon vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisia asuntoja.[44]
Nummi-Pusulassa väestön koulutustaso on alhaisempi kuin muualla Uudellamaalla: korkeakoulutettujen osuus on keskimääräistä pienempi, peruskouluun opintonsa lopettaneiden osuus suurempi kuin muualla.[45]
Politiikka
Vuonna 2008 valitussa Nummi-Pusulan viimeisessä valtuustossa suurin puolue oli Keskusta, joka sai seitsemän valtuutettua. Elokuussa siitä erosi kaksi, joista yksi siirtyi kokoomukseen ja toinen perusti oman ryhmän. Kokoomuksesta puolestaan lähti keväällä omille teilleen kaksi edustajaa, joten sille jäi neljä paikkaa. Sosiaalidemokraateilla oli viisi paikkaa, samoin sitoutumattomien yhteislistalla. Vasemmistoliitolla oli kaksi edustajaa, mutta toinen siirtyi omaan ryhmään. Vihreät, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset (sittemmin ryhmä Kriittiset kansalaiset) saivat kukin yhden valtuutetun. Valtuustossa oli yksitoista ryhmää[46][47]
Vuonna 2009 kunnanhallitus päätti perustaa kuntaan mökkiläistoimikunnan hoitamaan yhteyksiä kesäasukkaiden ja kunnan palveluiden välillä.[48]
Liittyminen Lohjaan
Nummi-Pusula aloitti tammikuussa 2011 kuntaliitosneuvottelut Lohjan kanssa. Neuvotteluihin lähti mukaan myös Siuntio, mutta alustavasti mukana ollut Inkoo luopui hankkeesta.[49]
Marraskuussa 2011 Nummi-Pusulan ja Siuntion valtuustot päättivät liittymisestä Lohjaan vuonna 2013.[50] Kolme siuntiolaista teki päätöksestä valituksen Hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi valitukset huhtikuussa 2012 ja myös toimenpanokielto kumottiin. Valitukset kaatuivat äänin 2–1, mutta valittajat vievät asian vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kuntaliitosta päästiin jatkamaan, ja valtioneuvosto teki sittemmin kuntaliitospäätöksen, ja liitos toteutui vuoden 2013 alussa.[51]
Vuoden 2013 alussa toteutuneessa liitoksessa Lohjaan liittyivät Nummi-Pusula ja Karjalohja.[3]
Kulttuuri
Luettelo kotiseutukirjailijoista tuntee viisitoista kirjoittajaa, joilla oli yhteyksiä Nummi-Pusulaan. Helvi Hämäläinen oli Somerniemen lisäksi sidoksissa Pusulan Arimaan.[52]Hannu Mäkelä oli aluksi kesäasukas, mutta muutti myöhemmin pysyvästi paikkakunnalle.[53]
Murre
Nummi-Pusulan alueella puhutun kielen perustana on Länsi-Uudenmaan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden itäryhmään. Nummen ja Pusulan murteet muodostavat yhdessä Karjalohjan, Lohjan, Vihdin, Sammatin, Karkkilan ja Pyhäjärven kanssa uusmaalaisten murteiden läntisen puoliskon eli Vihdin ryhmän.[54]
Ruokakulttuuri
Nummi-Pusula kuuluu ruokakulttuuriltaan uusimaalaiseen alueeseen. Perunanviljelyn yleistyttyä perunaa on hyödynnetty laajasti muun muasssa valmistamalla perunamakkaraa ja perunapuuroa. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat rosollit, piimäjuustot ja laatikot. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu myös marjaviinituotanto, puutarhamarjat ja niistä tehdyt jalosteet.[55] Nummi-Pusulan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla mannaryynilaatikko, perunamakkara, perunalimppu, marjasoppa ja Serafiina Puh -sokerikakku.[56]
Urheilu
Pusulassa toimii Alhovuoren laskettelukeskus. Urheilukenttiä on neljä: Nummi, Pusula, Ikkala ja Saukkola.[57]
Urheiluseura Nummen Kipinä on perustettu vuonna 1912. Se järjestää yleisurheilu-, maastojuoksu- ja hiihtotapahtumia.[58] Pusulan Urheilijoiden tärkein laji on hiihto.[59]
Saukkolan Pallossa pelataan jalkapalloa ja kaukalopalloa.[60]
Menestynein nummilainen urheilija on ollut Amsterdamin kisojen olympiamitalisti, kestävyysjuoksija Martti Marttelin.[61]
Nähtävyyksiä
Suuri osa entisen Nummi-Pusulan matkailutarjonnasta keskittyy alueen maanviljelyksen historiaan: siellä on meijerimuseo, traktorimuseo ja museoitu mylly. Myös kyläkauppamuseo sekä Nummen ja Pusulan kotiseutumuseot kertovat omalta osaltaan elämästä maaseudulla.[62] Museoiden lisäksi luonto ja maisemat ovat matkailun vahvuuksia ja tarjoavat puitteet sienestykseen, marjastukseen ja kalastukseen.[63][64]
Ruben Stiller, toimittaja ja juontaja, syntynyt Nummella
John O. Virtanen, konsuli, suomalaisen kulttuurin tunnetuksi tekijä Yhdysvalloissa, syntynyt Pusulassa
Lähteet
Pyykkönen, Teijo: Nummi-Pusula. Teoksessa:Finlandia. Otavan iso maammekirja 1. Uusimaa, s. 165–168. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07487-3
Nummi. Teoksessa: Hannu Tarmio, Pentti Papunen & Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa : Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa–Närpiö, s. 389–393. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5
Pusula. Teoksessa: Hannu Tarmio, Pentti Papunen & Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa : Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 6, Oravainen–Ruokolahti, s. 294–297. Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3
↑Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 52. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
↑Grönroos, Matti: Valtatie 1 Helsinki–Turku, 165 kmKyläteistä valtaväyliin: Suomen pääteiden kuvauksia ja historiaa. Matti Grönroos. Viitattu 17.9.2011.