Nortonin menetelmää käytetään tasa- tai vaihtosähkössä virtapiirin yksittäisen vastuksen tai impedanssin virran selvittämiseen.^[1][2][3] Menetelmä on kolmivaiheinen ja muistuttaa Theveninin laskentamenetelmää.^[2][4]

Nortonin teoreeman mukaan mikä tahansa kaksinapainen resistansseista ja jännite- ja virtalähteistä koostuva piirielementti on sähköisesti ekvivalentti ideaaliselle virtalähteelle, jonka rinnalle on kytketty vastus.^[2][5] Teoreema pätee myös yksitaajuisille lineaarisille vaihtovirtajärjestelmille. Nortonin sijaiskytkentä on prototyyppipiiri, jota käytetään esittämään virtageneraattoria tai paristoa. Piiri koostuu ideaalisesta virtageneraattorista, jonka rinnalle on kytketty ideaalinen vastus.^[2]

Bell Labsin insinööri Edward Lawry Norton (1898–1983) julkaisi teoreeman vuonna 1926.

Määritetään kuvan virtapiirin impedanssin ${\displaystyle {\bar {Z}}_{3}}$ virta Nortonin laskentamenetelmällä.

• Vaihe 1. Oikosuljetaan ${\displaystyle {\bar {Z}}_{3}}$ ja lasketaan ko. virtapiirin kohtaan syntyvä oikosulkuvirta. ${\displaystyle {\bar {I}}_{0}}$

Oikosulkuvirta ${\displaystyle {\bar {I}}_{0}}$ voidaan laskea usealla eri laskentamenetelmällä, mutta seuraavassa esimerkissä käytetään silmukkamenetelmää.

${\displaystyle {\bar {E}}_{1}={\bar {I}}_{A}\cdot ({\bar {Z}}_{1}+{\bar {Z}}_{2})-{\bar {I}}_{B}\cdot {\bar {Z}}_{2}}$

${\displaystyle -{\bar {E}}_{3}=-{\bar {I}}_{A}\cdot {\bar {Z}}_{2}+{\bar {I}}_{B}\cdot {\bar {Z}}_{2}}$

${\displaystyle {\bar {I}}_{B}\Rightarrow {\bar {I}}_{0}}$

• Vaihe 2. Ratkaistaan virtapiirin kokonaisimpedanssi ${\displaystyle {\bar {Z}}_{0}}$, impedanssi ${\displaystyle {\bar {Z}}_{3}}$:n poistamisen jälkeen.

• Vaihe 3. Muodostetaan Nortonin virtalähde ${\displaystyle {\bar {Z}}_{3}}$:n virran laskemiseksi.

Tasavirralla laskettaessa pätee.

${\displaystyle {I}_{3}={{1 \over {R}_{0}} \over {1 \over {R}_{0}}+{1 \over {R}_{3}}}\cdot {I}_{0}}$

Vaihtovirralla laskettaessa pätee.

${\displaystyle {\bar {I}}_{3}={{\bar {Z}}_{0} \over {\bar {Z}}_{0}+{\bar {Z}}_{3}}\cdot {\bar {I}}_{0}}$

• Tähtipistepotentiaalimenetelmä
• Theveninin menetelmä
• Kirchhoffin laskentamenetelmä
• Silmukkamenetelmä
• Solmumenetelmä

• Voipio, Erkki: Virtapiirit ja verkot. Helsinki: Otatieto, 2001 (1976). ISBN 951-672-082-X
• Kimmo Silvonen: Elektroniikka ja sähkötekniikka. Otatieto, 2018. ISBN 978-951-672-377-1