Talon suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle ja Pohjoismaiden Yhdyspankin pankinjohtajalle Alfred Norrménille, joka tilasi Höijeriltä rakennuksen piirustukset vuonna 1896. Nelikerroksisen rakennuksen rakennustyöt etenivät huikeaan tahtiin, ja rakennus valmistuikin jo vuonna 1897.[1]
Rakennuksen kolmessa ylimmässä kerroksissa sijaitsi suuria, korkealuokkaisia asuntoja, kun taas alimman kerroksen paljon pienemmät asuintilat oli varattu lähinnä palvelusväelle. Alfred Norrmén asui itse talossa kuolemaansa vuoteen 1942 asti.[1] Talossa oli värillisiä lyijylasi-ikkunoita, joista suurin osa kuitenkin tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa.[2] Sodan aikana rakennuksessa toimi saksalainen sotilaskomendatuuri,[3] ja heti sodan jälkeen vuosina 1945–1947 talossa piti majaansa liittoutuneiden valvontakomissio.[1] Valvontakomission poistuttua Norrménin talo toimi Valtion Metallitehtaiden konttorina vuoteen 1955 asti.[3]
Purkaminen
Norrménin talo purettiin vuonna 1960. Sen paikalle rakennettiin Alvar Aallon suunnittelema, valkoisesta marmorista tehty Enso-Gutzeitin pääkonttori, joka valmistui vuonna 1962.[1] Talon purkamista on arvosteltu alusta lähtien, ja useat pitävät tilalle tullutta Aallon suunnittelemaa rakennusta täysin sopimattomana Katajanokan edustalle ja Norrménin talon purkamista suurena vääryytenä. Jotkut ovat myös esittäneet, että Aallon rakennus pitäisi purkaa ja tilalle rakentaa Norrménin talon jäljennös. Pääkonttori kuitenkin suojeltiin vuonna 2010.[4]
Liisa Helmisen ohjaamassa, vuonna 2004 ensi-iltaan tulleessa elokuvassa Pelikaanimies Norrménin talo on digitaalisesti pystytetty takaisin paikalleen.
Lähteet
↑ abcdeManninen, Antti: Puretut talot: 100 tarinaa Helsingistä. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2004. ISBN 952-5557-00-6
↑ abKervanto Nevanlinna, Anja: Kadonneen kaupungin jäljillä: Teollisuusyhteiskunnan muutoksia Helsingin historiallisessa ytimessä, s. 188. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.
.jpg)
