Ninjutsu (jap. 忍術; joskus translitteroitu väärin ninjitsu) – sananmukaisesti kestävyyden, sitkeyden, kärsivällisyyden tai salassa pysymisen taito – on perinteisten japanilaisten taistelutaitojen muoto, jolle on ominaista viekkauden käyttö, vastustajan välttely ja konfliktien ennalta suunnittelu suoran voimankäytön sijaan. Sotatilanteissa ninjutsun harjoittajia, ninjoja, käytettiin usein esimerkiksi neuvonantajina, tiedustelijoina tai vakoojina. Siinä missä jūjutsua harjoitellaan usein aseitta, ninjutsulle leimaa antavaa ovat vanhat japanilaiset aseet kuten heittoaseet ja erilaiset miekat.[1]
Yleinen harhakäsitys on, että ninjutsu merkitsisi jotain yksittäistä homogeenistä kokonaisuutta, "lajia". Tosiasiassa sana on yleinen termi, joka kuvaa tietynlaisia taitoja. Tähän kategoriaan sopivia itsenäisiä, yksilöllisiä koulukuntia on arvioitu olleen noin 100. Nykyaikaan asti säilyneitä on vain muutama. Ongyo-In Dojon näkemyksen mukaan varsinaiseen ninjutsuun kuuluu vakoiluun, selviytymiseen ja strategiaan liittyvät taidot kun taas (aseelliset ja aseettomat) taistelutaidot ovat kokonaan oma kokonaisuutensa, Bujutsu.[2]
Tunnetuimmat nykyään harjoiteltavat taistelulajit jotka sisältävät ninjutsua ovat Bujinkan budo taijutsu, Genbukan Ninpo Bugei ja Jinenkan Jissen Kobudo. Kahden viimeisen perustajat olivat Bujinkanin päämestarin Masaaki Hatsumin oppilaita.
Jotkut vanhat japanilaiset taistelulajien koulukunnat kuten Tenshin shōden Katori shintō-ryū sisältävät jonkin verran ninjutsua tyypillisesti pienenä osana koulun opetuksia edistyneimmille harjoittelijoille. Katori shintō-ryū käyttää ninjutsusta termiä shinobi ja pääpaino on ninjoja vastaan puolustautuminen (shinobi-yaburi).[3]
Lähteet
Aiheesta muualla
