Nils Erik Åkerlindh (31. maaliskuuta 1913 Sevalla, Västmanland – 23. huhtikuuta 1992 Tukholma) oli Ruotsia edustanut painija, joka voitti sekä kreikkalais-roomalaisen kaksi kertaa Euroopan mestaruuden. [1]
Nils Åkerlindh aloitti painiuransa vuonna 1931. Hän paini niin raskaassa kuin raskaassa keskisarjassa eli alle 87 kg painoluokassa niin kreikkalais-roomalaista kuin vapaapainia. Hän oli liittynyt jo nuoruudessaan palokuntaan Tukholmassa, jossa hän edusti ensin BK Athen-seuraa ja sen jälkeen palokuntalaisten Brandkårens IF seuraa. Hän kilpaili painoluokkansa huippuja vastaan vuodesta 1934 ja ensimmäisen kerran EM-kisoissa vuoden 1935 Brysselissä hän oli vapaapainin raskaassa sarjassa. Ensimmäisessä ottelussa hän saavutti voiton Belgian Leo Charlierista, mutta sen jälkeen tuli tappiot Sveitsin Karl Hegglinille ja Saksan Kurt Hornfischerille. Näin hän saavutti EM-pronssia Hegglinin ottaessa Euroopan mestaruuden.
Vuonna 1936 painittiin vain olympialaisissa, jotka järjestettiin Berliinissä. Åkerlindh paini vapaata raskaassa sarjassa. Ensimmäinen vastustaja oli Yhdysvaltain Roy Dunn, josta tuli voitto. Sen jälkeen voitto tuli myös Suomen Hjalmar Nyströmistä ja Sveitsin Werner Bürkistä. Tšekkoslovakian Josef Klapuch oli kuitenkin liian kova vastustaja ja Åkerlindh kärsi hänelle tappion selätyksellä. Olympiakulta meni Viron Kristjan Palusalulle, hopea Klapuchille ja pronssi Nyströmille. Nils Åkerlindh oli neljäs, joka oli pettymys niin Åkerlindhille kuin ruotsalaisillekin.[2]
Vuonna 1937 Åkerlindh edusti Ruotsia molemmissa painimuodoissa. Keväällä kisattiin Pariisissa kreikkalais-roomalaisessa painissa sen raskaassa keskisarjassa. Hän paini kaikkiaan kuusi voitokasta ottelua, jossa ensi vastustajat olivat Tanskan Jenssen, Latvian Kalnins, Hollannin Vrees, Saksan Werner Seelenbinder ja Suomen Elmer Härmä. Loppuottelussa vastaan tuli Viron kokenut August Neo, jonka hän kukisti, joten tuloksena oli Euroopan mestaruus. Syksyllä 1937 vapaapainin EM-kisat olivat Münchenissä. Niissä hän voitti ensin Tšekkoslovakian Klapuchin ja Sveitsin Willy Lardotin. Sen jälkeen tuli kaksi tappiota eli Unkarin Gyula Bóbille ja Saksa Hornfischerille. Mestaruus meni näin Hornfischerille ja Åkerlindhin sijoitus oli neljäs. Maailmantilanteen kärjistymisen vuoksi vapaapaini EM-kisoja ei järjestetty seuraavina vuosian. Vuoden 1938 EM-kisat olivat Tallinnassa ja Ruotsin kokenut Axel Cadier otti raskaan keskisarjan edustuspaikan. Vuoden 1939 EM-kisoissa Oslossa hän pääsi edustamaan Ruotsia raskaassa keskisarjassa. Voitoilla tanskalaisista Hansenista ja Nielsenistä ja Turkin Mustafa Çakmakista tuli hänestä urallaan toisen kerran Euroopan mestari.
Åkerlindhin ura jatkui vielä sotavuosina ja hieman niidne jälkeenkin. Kansainvälisiä koitoksia ei juurikaan ollut. Ruotsin mestaruuksia hän saavutti kreikkalais-roomalaisessa painin raskaassa sarjassa vuosina 1935, 1937 ja 1946 sekä vapaapainissa raskaassa sarjassa 1938 sekä raskassa keskisarjassa vuosina 1942-1946. Kaikkiaan siis Ruotsin mestaruuksia yhdeksän kertaa. Lisäksi hän saavutti yhdeksän Ruotsin mestaruushopeaa ja kolme pronssia. Urallaan hän paini suomalaisia vastaan useamman kerran. Vuonna 1935 hän koki maaottelutappion Suomen Edvard Westerlundille, mutta otti myöhempinä vuosina voitot Väinö Kokkisesta ja Onni Pellisestä.[1]
Lähteet
- ↑ a b Åkerlindh Nils 1946. Nordisk familjeboks sportlexikon / 6. S-Övrevoll /. Viitattu 24.10.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Nils Åkerlindh sports-reference.com/. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
