Nils Ferlin (noin vuonna 1960) Nils Johan Einar Ferlin (11. joulukuuta 1898 Karlstad – 21. lokakuuta 1961 Tukholma ) oli suosittu ruotsalainen runoilija. Hänen runojaan on sävelletty lauluiksi, ja niitä ovat levyttäneet muun muassa Hootenanny Singers ja Thorstein Bergman . Suomeksi Ferlinin runoja on Aappo I. Piipon suomennoksina laulanut levylle Pauli Virta . Runoja sävyttää paitsi huumori, myös kirpeä pessimismi. Ferlin on runoissaan aina vähäosaisen puolella ja pilkkaa poroporvarillisuutta.lähde?
Ferlin asui pitkään Tukholmassa Norrmalmin kaupunginosassa alueella, jota tuolloin kutsuttiin nimellä Klara . Tukholman keskustassa on Ferlinin patsas.lähde?
Ferlin julkaisi esikoiskokoelmansa En döddansares visor 1930 ollessaan sekalaisissa töissä, muun muassa merimiehenä. Hän oli julkaissut myös kupletteja. Hänen tuotantoaan on verrattu C. M. Bellmanin ja Lasse Lucidorin lyriikkaan, muun muassa niiden laulullisuuden vuoksi. Monia onkin sävelletty.[ 1]
Ferlinin muistoksi on perustettu Ferlinpriset, jonka myöntää ruotsinkieliselle runoudelle Nils Ferlin -seura . Palkinnon ovat saaneet muun muassa Bo Carpelan 1981, Solveig von Schoultz 1988, Ralf Parland 1989, Eeva Kilpi 2007. Lisäksi seura myöntää Trubadurpriset-nimistä palkintoa, jonka on saanut muun muassa Barbara Helsingius 1994.[ 2]
Teokset
En döddansares visor, 1930
Barfotabarn, 1933
Goggles, 1938
Med måga kulörta lyktor, 1944
Kejsarens papegoja, 1951
Från mitt ekorrhjul, 1957
En gammal cylinderhatt, 1962 (postuumi)
Dikter, 1964 (postuumi)
Bröder under vindar sju, 1982 (postuumi)
Suomennetut teokset
Surkimuksen lauluja (En döddansares visor ), suom. Leo Saukkoriipi, julkaisija Tornio: L. Saukkoriipi 1990Lauluja elämälle , suom. Aappo I. Piippo, Tukholma, Finn-kirja 1980 ISBN 91-7428-025-2
Aiheesta muualla
Kansainväliset Kansalliset Taiteenala Muut
