Käenkukka tunnetaan samalla nimellä useilla eri kielillä. Myös tieteellinen nimi tarkoittaa ”käen kukkaa”. Nimen alkuperälle on monia selityksiä. Keski-Euroopassa laji kukkii juuri käen kukunnan aikaan. Toisaalta nimi saattaa juontua siitä, että käenkukan varsissa on usein sylkikaskaiden aiheuttamia sylkipalloja, ”käensylkeä” eli ”käärmeensylkeä”. Suomessa lajin kansanomaisia nimiä on muun muassa käärmeenkukka, silkkikukka ja morsiamenkukka.[1]
Ulkonäkö ja koko
Käenkukkia niityllä.Käenkukan terälehdet ovat syvään neliliuskaisia.
Monivuotinen käenkukka kasvaa 30–70 senttimetriä korkeaksi. Pystyt varret ovat alaspäisesti lyhyt- ja karkeakarvaisia. Maanrajassa olevat aluslehdet muodostavat lehtiruusukkeen, jonka lehdet ovat kapean vastapuikeita. Varsilehdet ovat kapean tai pitkulaisen suikeita. Harsussa kukinnossa on halkaisijaltaan noin 5 cm leveitä ruusunpunaisia kukkia. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Ulkoverhiötön verhiö on yhdislehtinen ja väriltään tummanpunaruskeajuovainen. Terälehdet ovat syvään neliliuskaisia, lisäteriöllisiä, kynnellisiä ja kooltaan 12–18 mm pitkiä. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Suomessa käenkukka kukki kesä-heinäkuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota.[2] Käenkukka muistuttaa ulkonäöltään ja väriltään aiemmin samaan sukuun kuulunutta mäkitervakkoa (Viscaria vulgaris).[3]
Levinneisyys
Käenkukkaa tavataan luonnonvaraisena lähes koko Euroopassa. Pyreneiden niemimaan keski- ja eteläosissa, Islannissa, Fennoskandian pohjoisosissa, Etelä-Ukrainassa ja Pohjois- ja Etelä-Venäjällä laji on kuitenkin satunnaisempi. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu Länsi-Siperiaan. Ihmisen mukana käenkukka on levinnyt myös Uuteen-Seelantiin sekä Pohjois-Amerikkaan mantereen itärannikolle.[3] Suomessa käenkukka on Oulun korkeudelle saakka yleinen alkuperäislaji. Pohjoisempana se on harvinaisempi uustulokas. Laji puuttuu aivan pohjoisimmasta Lapista.[2]
Elinympäristö
Käenkukka viihtyy kosteilla kasvupaikoilla niin auringossa kuin varjossakin. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lähteikköpinnat, lähdekorvet, kosteat rantaniityt, merenrannat, tien- ja pellonojat sekä heinäpellot.[2]
Käyttö
Käenkukkaa voi kasvattaa perennana puutarhoissa, jossa se kasvaa usein luonnonvaraista runsaskukkaisemmaksi. Lajista on jalostettu myös puutarhalajikkeita.[4]
Lähteet
Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
