Niilo Engelbert Somerkoski (ent. Skutnabb, 9. toukokuuta 1910 Viipuri – 19. maaliskuuta 1989 Espanja) oli suomalainen amatöörinyrkkeilijä ja nyrkkeilyvalmentaja.[1]
Somerkoski nyrkkeili itse vuosina 1927–1931. Hän oli vuonna 1929 mukana perustamassa Viipuriin nyrkkeilyn erikoisseuraa Viipurin Nyrkkeilijät. Varsinainen päärooli nyrkkeilyssä hänellä oli valmentaminen, jonka hän aloitti 21-vuotiaana vuonna 1931. Syksyllä 1936 hänet kiinnitettiin Suomen nyrkkeilymaajoukkueen valmentajaksi Valle Reskon toimiessa päävalmentajana.[2] Vuonna 1939 hänet valittiin Suomen Nyrkkeilyliiton päätoimiseksi valmentajaksi.[3] Valinta tehtävään liittyi vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin, johon suomalaiset olisivat osallistuneet kaikkiin sarjoihin.[4] Tätä tehtävää hän hoiti yli sotavuosien aina vuoteen 1946. Sen jälkeen hän toimi valmentajana vuosina 1947–1952 Jukka Laaksosen toimiessa päävalmentajana. Ensiesiintyminen maajoukkuevalmentajana tapahtui Dublinin vuoden 1939 EM-kisoissa.[1]
Sotien aikana Somerkoski toimi Päämajassa liikunta- ja kasvatustehtävissä. Hän toimi muun muassa kenttäarmeijan nyrkkeilyvalmentajana.[1]
Niilo Somerkoski tuli tunnetuksi myös kirjoittamistaan nyrkkeilykirjoista.[1]
Lähteet
