Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoilijaa. Mäkihyppääjästä kertoo artikkeli Niilo Halonen.
Niilo Ensio Halonen[3] (s. 15. heinäkuuta 1998 Loppi) on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa SM-liigajoukkue Vaasan Sportissa.[4]
Ura
Seuraura
Halonen on Riihimäen Kiekko-Nikkareiden kasvatti. Hän siirtyi 15-vuotiaana Jokereihin kaudeksi 2013–2014. Kauden 2014–2015 päätteeksi Halonen palkittiin B-nuorten SM-sarjan parhaana maalivahtina Jarmo Myllys -palkinnolla ja valittiin tähdistökentälliseen. Kaudella 2015–2016 hän toimi Jokereiden A-nuorten pääasiallisena kakkosmaalivahtina Joona Voutilaiselle ja pelasi 15 runkosarjaottelua. Halonen pelasi yhtä monta ottelua myös seuran B-nuorissa.[4]
Toukokuun 2016 lopulla Halonen teki kaksivuotisen SM-liigasopimuksen Helsingin IFK:n kanssa.[5] Hän aloitti kauden 2016–2017 joukkueen kolmosmaalivahtina sekä A-nuorten ykkösmaalivahtina. Halonen puki kauden aikana lähinnä Niklas Bäckströmin loukkaantumisten myötä kymmeneen SM-liigan runkosarja- ja yhteen Mestarien liigan otteluun.[6] Hän sai kuitenkin myös peliaikaa kahdessa SM-liigaottelussa ja teki liigadebyyttinsä 21. tammikuuta 2017 vieraissa Pelicansia vastaan. Halonen vaihdettiin ottelussa HIFK:n maalille Kevin Lankisen tilalle ajassa 33.14, kun Pelicans johti ottelua jo lukemin 6–1. Hän torjui ottelussa 11 kertaa ja päästi kaksi maalia. HIFK hävisi ottelun lopulta lukemin 8–3.[7] Ensimmäisen SM-liigaottelunsa aloittavana maalivahtina Halonen pelasi 14. helmikuuta 2017 Tampereen Ilvestä vastaan. Hän torjui HIFK:n 1–4-tappioon päättyneessä ottelussa 24 kertaa ja päästi kolme maalia. Seppo Pakola valitsi Halosen ottelun Alumnien tähtien kolmostähdeksi.[8]
Myös kauteen 2017–2018 Halonen lähti niin ikään HIFK:n kolmosmaalivahtina Kevin Lankiselle ja Niklas Bäckströmille. Hän aloitti kautensa seuran A-nuorissa, jossa Halonen voitti SM-pronssia. Hän pelasi HIFK:n miesten joukkueessa kaksi Mestarien liigan ottelua. Halonen torjui ensimmäisen nollapelinsä miesten pääsarjatasolla 3. lokakuuta 2017 vieraissa puolalaista Cracovia Krakówia vastaan. Hän torjui HIFK:n 0–6-voittoon päättyneessä ottelussa 16 kertaa.[9] Halonen pelasi kauden aikana miesten pelejä myös viisi ottelua lainalla Mestis-joukkue Savonlinnan Pallokerhossa helmikuussa 2018.[4] Toukokuussa 2018 hän teki HIFK:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[10]
Toukokuussa 2018 HIFK lainasi Halosen alustavasti kauden 2018–2019 kattavalla sopimuksella uuteen yhteistyöseuraansa, Mestis-joukkue Jokipoikiin.[11] Hänet äänestettiin sarjan lokakuun 2018 kuukauden kentälliseen.[12] Tammikuussa 2019 HIFK ja Jokipojat lainasivat Halosen kuuden ottelun ajaksi KooKoon SM-liigajoukkueeseen paikkaamaan Juha Järvenpään loukkaantumista.[13] Hän sai siellä torjuntavastuuta kolmen ottelun verran.[4]
Huhtikuussa 2019 HIFK vuokrasi Halosen koko kauden 2019–2020 kattavalla sopimuksella KooKoohon.[14] Hän jäi varsin selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Henrik Haukelandille ja sai tililleen 14 runkosarjaottelua. Kaudeksi 2020–2021 Halonen palasi lainaltaan HIFK:hon.[15] Hän teki läpimurtonsa SM-liigatasolle,[16] vaikkakin Halonen jäi kakkoseksi Frans Tuohimaalle. Hän pelasi 18 runkosarjaottelua torjuen 11 voittoa ja yhden nollapelin. Halonen torjui SM-liigauransa ensimmäisen nollapelin 12. tammikuuta 2021 vieraissa Mikkelin Jukureita vastaan. Hän torjui HIFK:n 0–2-voittoon päättyneessä ottelussa 17 kertaa.[17] Halonen ei kuitenkaan saanut peliaikaa pudotuspeleissä. Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[4] Toukokuussa 2021 Halonen teki HIFK:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[18]
Kaudella 2021–2022 Halonen jakoi runkosarjassa varsin tasaisesti HIFK:n torjuntavastun Michael Garteigin kanssa. Hän pelasi 27 ottelua torjuen 17 voittoa. Garteigin kauden päätyttyä loukkaantumisen vuoksi runkosarjan lopulla Halonen nousi HIFK:n vastuunkantajaksi pudotuspeleissä, jossa hän ei kuitenkaan noussut odotetulle tasolle ja Halosen torjuntaprosentiksi jäi 88,1%.[4][19] Kauteen 2022–2023 hän lähti HIFK:n ykkösmaalivahtina parinaan Roope Taponen. Halonen pelasi kauden 19 runkosarjaottelustaan kuusi ensimmäistä syyskuussa, mutta hän kuitenkin esiintyi epävarmasti ja päästi niissä 17 maalia. Kauden edetessä Halonen jäi selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Taposelle.[20] Jatkoaika.com-verkkolehden toimittaja Veikko Nurmisen mukaan hänen henkinen puolensa oli mahdollisesti koetuksella.[21] Halonen edusti HIFK:ta kauden aikana myös Spengler Cupissa.[4]
Halonen siirtyi kaudeksi 2023–2024 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla HockeyAllsvenskan-joukkue Västerås IK:hon.[22]
Kauden 2024–2025 kynnyksellä syyskuussa 2024 Halonen palasi SM-liigaan ja hän siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Vaasan Sportiin.[23]
Maajoukkueura
Halonen edusti Suomea alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2018, jolloin hän toimi lähinnä joukkueen kolmosmaalivahtina ja puki vain yhteen otteluun. Halonen edusti Suomea myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2016, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden.[4] Halonen lähti turnaukseen joukkueensa kolmosmaalivahtina ja puki turnauksen aikana neljään otteluun, kolmeen jälkimmäiseen Leevi Laakson sairastuttua ennen puolivälieriä. Hän ei kuitenkaan saanut peliaikaa.[6]
Halonen pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2015, jolloin hän toimi lähinnä Suomen kakkosmaalivahtina Severi Isokankaalle ja pelasi vain yhden ottelun. Halonen edusti myös Suomen alle 17-vuotiaiden maajoukkuetta Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla vuonna 2015, jolloin hän voitti pronssia. Yhteensä Halonen on pelannut yhdeksän nuorten ja viisi poikien maaottelua.[4]
Halonen valittiin ensimmäisen kerran Suomen A-maajoukkueeseen vuoden 2021 Channel One Cupiin.[24] Hän pukeutui turnauksessa kahteen otteluun, mutta Halonen jäi kuitenkin ilman peliaikaa.[6]
Muuta
Halosen isoveli Jesse on entinen alempien sarjojen jääkiekkomaalivahti.[25]
Tilastot
|
|
|
Runkosarja
|
|
Pudotuspelit
|
| Kausi
|
Joukkue
|
Liiga
|
O
|
V
|
H
|
T
|
MIN
|
PM
|
NP
|
PMK
|
TP%
|
O
|
V
|
H
|
MIN
|
PM
|
NP
|
PMK
|
TP%
|
| 2015–2016
|
Jokerit
|
A-SM
|
15
|
|
|
|
|
29
|
|
1.91
|
93,1
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
| 2016–2017
|
HIFK
|
A-SM
|
33
|
|
|
|
|
81
|
|
2.42
|
89,8
|
7
|
|
|
|
21
|
|
3.35
|
89,8
|
|
|
HIFK
|
SM-liiga
|
2
|
0
|
1
|
0
|
85
|
5
|
0
|
3.55
|
87,5
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
| 2017–2018
|
HIFK
|
A-SM
|
33
|
|
|
|
|
69
|
|
|
91,4
|
11
|
|
|
|
25
|
|
2.27
|
91,8
|
|
|
SaPKo
|
Mestis
|
5
|
2
|
0
|
0
|
123
|
6
|
0
|
1.20
|
88,7
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
| 2018–2019
|
Jokipojat
|
Mestis
|
33
|
15
|
11
|
7
|
1978
|
88
|
2
|
2.67
|
90,5
|
5
|
1
|
4
|
253
|
17
|
0
|
3.40
|
85,3
|
|
|
KooKoo
|
SM-liiga
|
3
|
0
|
2
|
1
|
182
|
8
|
0
|
2.67
|
91,1
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
| 2019–2020
|
KooKoo
|
SM-liiga
|
14
|
5
|
2
|
2
|
639
|
26
|
0
|
2.44
|
89,0
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
| 2020–2021
|
HIFK
|
SM-liiga
|
18
|
11
|
4
|
2
|
1038
|
37
|
1
|
2.14
|
90,0
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
| 2021–2022
|
HIFK
|
SM-liiga
|
27
|
17
|
4
|
4
|
1483
|
56
|
1
|
2.27
|
88,8
|
7
|
3
|
3
|
383
|
18
|
0
|
2.82
|
88,1
|
| 2022–2023
|
HIFK
|
SM-liiga
|
19
|
5
|
8
|
4
|
1034
|
53
|
1
|
3.08
|
85,3
|
1
|
0
|
0
|
37
|
1
|
0
|
1.65
|
94,7
|
| 2023–2024
|
Västerås IK
|
Allsvenskan
|
39
|
18
|
20
|
0
|
2187
|
113
|
1
|
3.10
|
89,2
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
–
|
Lähteet
Viitteet
- ↑ Niilo Halonen - HIFK hifk.fi. Oy HIFK Hockey AB. Arkistoitu 13.1.2021. Viitattu 12.1.2021.
- ↑ a b Tilastot liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 12.1.2021.
- ↑ Urheilukoulun talvilajien urheilijat on valittu maavoimat.fi. 27.2.2018. Puolustusvoimat. Viitattu 19.5.2018.
- ↑ a b c d e f g h i Niilo Halonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ HIFK kiinnitti alle 18-vuotiaiden maailmanmestareita - nappasi maalivahtilupauksen Jokereista Jatkoaika.com. 30.5.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 23.7.2016.
- ↑ a b c Niilo Halonen Eurohockey.com. (englanniksi)
- ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 21.1.2017. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 22.1.2017.
- ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 21.1.2017. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 14.2.2017.
- ↑ Matches championshockeyleague.com. 3.10.2017. Champions Hockey League (CHL) AG. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
- ↑ HIFK:n tulevan kauden joukkue selvillä - haaviin ui isoja kaloja Jatkoaika.com. 2.5.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.5.2018.
- ↑ HIFK ja Jokipojat yhteistyöhön – helsinkiläisseura tarjoaa nuorille pelaajilleen Mestis-vaihtoehdon Joensuussa is.fi. 14.5.2018. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ Mestiksen kuukauden kentällinen valittu mestis.fi. 1.11.2018. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Viitattu 2.11.2018.
- ↑ KooKoo lainaa Niilo Halosen kookoo.fi. 24.1.2019. KooKoo Hockey Oy. Viitattu 25.4.2019.
- ↑ KooKoo täydensi tulevan kauden maalivahtiosastonsa - Salminen jatkaa, Halonen lainalle Kouvolaan Jatkoaika.com. 29.4.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.4.2019.
- ↑ Pärnänen, Antti: Superlupaus Brad Lambert jatkaa 2 vuotta HIFK:ssa – Myös tähtihyökkääjät Jere Sallinen ja Ville Leskinen jatkavat Jatkoaika.com. 6.4.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 6.4.2020.
- ↑ Niilo Halonen pelaa läpimurtokauttaan hifk.fi. 20.1.2021. Oy HIFK Hockey AB. Viitattu 17.6.2021.
- ↑ Jukurit - HIFK, 12.1.2021 liiga.fi. 12.1.2021. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 12.1.2021.
- ↑ Mesikämmen, Jani: HIFK sorvasi tukun avainpelaajien jatkosopimuksia – Joonas Lyytinen ja ruotsalaiskaksikko tulevan kauden kulmakiviä Jatkoaika.com. 14.5.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.6.2021.
- ↑ Nurminen, Veikko: HIFK:n pelaaja-arviot 2021–22: Jere Innala ei säikähtänyt Stadin kirkkaita valoja Jatkoaika.com. 7.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 23.5.2022.
- ↑ Savonen, Ilari: Tässä on mies, joka lopetti puheet HIFK:n suurimmasta ongelmakohdasta MTVuutiset.fi. 13.10.2022. Telia Company AB. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Nurminen, Veikko: HIFK:n pelaaja-arviot 2022–23: Nuoria onnistujia ja välieräsarjassa alisuorittaneita kärkihyökkääjiä Jatkoaika.com. 3.5.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Seppä, Lassi: Niilo Halosen ura jatkuu Allsvenskanissa − "Etsin uutta alkua" Jatkoaika.com. 9.5.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Niilo Halonen vahvistamaan Sportia täksi kaudeksi vaasansport.fi. 2.9.2024. Hockey-Team Vaasan Sport Oy. Viitattu 2.9.2024.
- ↑ Mennander, Pasi: Leijonat Channel One Cupiin tällä joukkueella tulospalvelu.leijonat.fi. 8.12.2021. Suomen Jääkiekkoliitto ry – Finlands Ishockeyförbund rf. Viitattu 22.12.2021.
- ↑ Jesse Halonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
