Nicholas Monsarrat

Muistotaulu Liverpoolissa

Nicholas John Turney Monsarrat (22. maaliskuuta 1910 Liverpool, Englanti – 8. elokuuta 1979[1]) oli brittiläinen kirjailija ja komentajakapteeni. Nykyisin hänet tunnetaan merikertomuksista, joista tunnetuimpiin kuuluvat Julma meri (1951) ja Three Corvettes (1942–1945), mutta kansainvälisesti hänen tunnetuimpia romaanejaan ovat Heimo, joka menetti päällikkönsä ja sen jatko Richer Than All His Tribe.[2]

Nuoruus

Liverpoolissa syntyneen Monsarratin vanhemmat olivat Keith Waldegrave ja Marguerite Turney Waldegrave.[2] Monsarrat opiskeli Winchester Collegessa ja Cambridgen Trinity Collegessa.[3] Hänen aikomuksenaan oli suuntautua lakialalle, mutta kiinnostus siihen hiipui, ja hän ryhtyi sen sijaan kirjoittamaan. Hän muutti Lontooseen ja hankki elantonsa kirjoittamalla juttuja lehtiin. Hän kirjoitti myös neljä romaania ja näytelmän The Visitor viiden vuoden aikana (1934–1939).[4] Omaelämäkerrassaan hän toteaa, että vuonna 1931 sattunut Invergordonin laivastokapina herätti collegen jälkeen kiinnostuksen politiikkaan sekä sosiaalisiin ja talouskysymyksiinlähde?.

Palvelus sodan aikana

Monsarrat palveli toisessa maailmansodassa,[4] aluksi ensiapujoukoissa ja sitten laivastossa vapaaehtoisena. Elinikäinen rakkaus purjehtimiseen loi hänelle edellytykset meriupseerin tehtävään, ja hän palveli pienillä sotalaivoilla, jotka saattoivat saattueita ja suojasivat niitä vihollisen hyökkäykseltä. Monsarrat oli sodan päättyessä fregatin päällikkö.lähde? hyödynsi sodan aikaisia kokemuksiaan sodan jälkeen kirjoittamissaan merikertomuksissa[4].

Monsarrat väittää nähneensä sodan aikana aavelaiva Lentävän hollantilaisen Tyynellämerellä[4].

Monsarrat erosi merivoimien palveluksesta 1946 ja siirtyi valtion tiedotustehtäviin[5]. Hän sai määräyksen ensin Johannesburgiin Etelä-Afrikkaan, sitten 1953 Ottawaan Kanadaan. Hän ryhtyi jälleen kirjoittamaan täysipäiväisesti 1959, jolloin hän asettui ensin asumaan Guernseyyn Kanaalisaarille,lähde? myöhemmin Gozon saarelle Maltaan[4].

Montsarratin omaelämäkerta koostuu kahdesta teoksesta: Life is a Four Letter Word: Breaking In (1966) ja Life is a Four Letter Word: Breaking Out (1970).[4]

Nicholas Monsarrat haudattiin merelle Englannin rannikolle[4].

Suomennetut teokset

  • Julma meri, suom. K. Killinen. Otava, 1952, 1963 (Kompassikirja), 1989 (Top books). ISBN 951-1-10465-9.
  • Esther Costellon tarina, suom. Ena Kontuniemi. Otava, 1954. – (Otavan kirjakerho; 1954, 5). (Mukailee Helen Kellerin elämäntarinaa, kiellettiin Etelä-Afrikassa.[4])
  • Heimo, joka menetti päällikkönsä, suom. Jaakko Lavanne. Otava, 1958. – (Otavan kirjakerho 3; 1958,).
  • Suuntana kaakko: HMS Marlboroughin voitto ja vaiheikas kotiinpaluu, suom. Jaakko Lavanne. Otava, 1958. – (Joka kodin tähtikirjasto; 52).
  • Valkoinen valtias, suom. Jaakko Lavanne. Otava 1964 (Lukurengas
  • Merenkulkija. 1, suom. Aarne Valpola; kartat ja piirrokset: Peter McClure]. Kirjayhtymä, 1980 ISBN 951-26-1823-0
  • Merenkulkija. 2, suom. Aarne Valpola; kartat ja piirrokset: Peter McClure]. Kirjayhtymä, 1982 ISBN 951-26-2187-8

Teosten filmatisointeja

Lähteet

  1. ↑ J. Y. Smith, Author Nicholas Monsarrat Dies, Washington Post 9.8.1979 (englanniksi)
  2. ↑ a b Christine L. Krueger,: Encyclopedia of British Writers, 19th and 20th Centuries, s. 257. Facts on File, 2003. ISBN 0-8160-4670-0 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (sivuja piilotettu)
  3. ↑ Nicholas Monsarrat Historic Naval Fiction. Viitattu 1.9.2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h Petri Liukkonen, Nicholas Monsarrat, Authors' Calendar, viitattu 4.7.2021 (englanniksi)
  5. ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Monsarrat, Nicholas”, Otavan kirjallisuustieto, s. 503–504. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nicholas Monsarrat