Niagaran kolmesta putouksesta suurin on Kanadan-puoleinen, kaarevan muotoinen Horseshoe Falls, joka on 57 metriä korkea ja 670 metriä leveä. Yhdysvaltain-puoleinen American Falls on 58 metriä korkea ja 320 metriä leveä.[1] Aivan American Fallsin vieressä on kapea Bridal Veil Falls, jonka erottaa American Fallsista pieni Luna Islandin saari. Bridal Veil Fallsin ja Horseshoe Fallsin välissä on Goat Islandin saari.[2]
Horseshoe Fallsin kautta virtaa 90 prosenttia putousten kaikesta vedestä.[1]
Putousten jälkeen vesi jatkaa matkaa kanjonia pitkin alavirtaan. Joen vesi on kirkasta, sillä siinä ei ole sedimenttiä.[1]
Putouksissa virtaa noin 2,8 miljoonaa litraa vettä sekunnissa.[3]
Suuri osa virtauksesta johdetaan nykyisin putousten ohi neljän tunnelin kautta alajuoksun vesivoimaloihin. Tämä on vähentänyt ja tasoittanut virtausta putouksissa ja sitä kautta vähentänyt myös eroosiota.[1] Voimalaitosten kapasiteetti on yli 4,5 GW, joka jakaantuu melko tasan Yhdysvaltain ja Kanadan välillä.[4]
Vasemmalla puolella American Falls ja Bridal Veil; oikealla Horseshoe Falls. Näkymä Skylon Towerista.
Historia
Niagaran putoukset talvella yöaikaan.
Niagaran putousten alueella kallioperä koostuu kovasta kalkkikivestä, joka peittää pehmeämpää savikivikerrostumaa. Virtaava vesi kuluttaa kalkkikiveä hyvin hitaasti mutta tunkeutuu sen alapuoliseen savikiveen syövyttäen sitä voimakkaasti. Kalkkikivireunan jäädessä roikkumaan tyhjän päälle siitä lohkeaa paloja ja putous vetäytyy taaksepäin. Joen yläjuoksu on siis suunnilleen maanpinnan tasolla, mutta alajuoksu syvässä kanjonissa. Aikoinaan putoukset ovat olleet 23 kilometriä nykyistä paikkaa pohjoisempana Ontariojärven rannalla. Putousten paikka on siirtynyt noin 865 metriä viimeisen 250 vuoden aikana.[5] Kun joen virtausta säätelemällä eroosiota vähennettiin, American Fallsin juurelle on kerääntynyt dolomiittikasaumia niin että putous on alkanut muistuttaa koskea. Vuonna 1969 American Fallsin kalliopohjaa vahvistettiin sementillä kivivyöryjen ehkäisemiseksi.[1]
Nähtävyytenä
Putousten ympärillä on puistoja ja silta, joista on hyvä näköala putouksille. Putousten väliselle Goat Islandille pääsee jalankulkusiltaa pitkin, ja hissi vie putousten juurelle Cave of the Winds -luolaan.[1]
Niagaran putouksilla käy noin kahdeksan miljoonaa turistia vuosittain.[6]
Putoukset juhlavalaistiin sini-valkoisiksi Suomen täyttäessä 100 vuotta 6. joulukuuta 2017.[7]
sukellus putoukseen: 7. lokakuuta 1829 – Sam Patch sukelsi pää edellä Niagaraan pääputousten välissä sijaitsevan Goat Islandin reunalle rakennetulta, 26 metriä korkealta hyppytornilta. Kymmenen päivää myöhemmin hän toisti temppunsa onnistuneesti, tällä kertaa 40 metriä korkeasta tornista.
ylitys nuoralla kävellen: 30. kesäkuu 1859 – Charles Blondin kulki 335 metriä läpimitaltaan alle yhdeksän senttimetriä leveää köyttä yli putousten. Lyhyen levähdyksen jälkeen hän palasi köyttä pitkin takaisin.
uinti Whirlpool Rapids -kosken läpi: 22. elokuu 1886 – William J. Kendall ui korkki(pelastus)liiviin pukeutuneena kosken läpi kärsien vain muutamia mustelmia.
veneily Whirlpool Rapids -kosken läpi: 28. elokuu 1887 – Charles A. Percy ohjasi venettä.
lasku kosken halki tynnyrillä: 11. heinäkuuta 1886 – Carlisle Graham suoritti temppunsa itse rakentamallaan tynnyrillä.[3][8][9][10]
lasku putouksesta tynnyrillä: 24. lokakuuta 1901 – Annie Edson Taylor laski Horseshoe Fallsista alas puutynnyrissä[11][12][13]
.jpg)
.jpg)
.jpg)
_and_the_Hornblower_Niagara_Cruises_boat;_Niagara_Falls.JPG)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
