Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

54. vuoristodivisioona, oli Neuvostoliiton maavoimien divisioona, joka taisteli Kuhmon suunnalla suomalaisjoukkoja vastaan talvisodassa 1939–1940. Divisioona kuului Neuvostoliiton 9. armeijaan alaisuuteen. 54. vuoristodivisioonan komentajana oli prikaatinkomentaja Nikolai Gusevski.

Talvisodan ensimmäisenä päivänä 30. marraskuuta 1939 54. vuoristodivisioona hyökkäsi Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan yli. Divisioona oli ennen hyökkäystään joutunut luovuttamaan yhden vuoristojalkaväkirykmentin Suomussalmen suuntaan 163. divisioonalle ja saanut tilalle 529. jalkaväkirykmentin (JR 529), joka taisteli pääosin erillään etelämpänä Nurmeksen suunnalla. Divisioonaa pidettiin parhaimpana 9. armeijan divisioonana, joka soveltui talviolosuhteisiin. Sen alaisuuteen kuuluivat Kuhmon alueella myös 337. vuoristojalkaväkirykmentti (JR 337), 118. vuoristojalkaväkirykmentti (JR 118) sekä kaksi erillistä pataljoonaa, joista toinen oli 44. divisioonanasta (II/JR 305) ja toinen Nurmeksen suunnalla toimineesta 529. jalkaväkirykmentistä (III/JR 529). Armeijakunnankomentaja Vasili Tsuikov antoi 22. tammikuuta 1940 taistelukäskyn, jonka mukaan 54. vuoristodivisioonan oli 23. tammikuuta hyökkäämällä tuhottava Luelahden alueen suomalaisjoukot. Divisioonan komentaja prikaatinkomentaja Gusevski ilmoitti, ettei Luelahden alueella ollut suomalaisia joukkoja. Raatteentien taistelun jälkeen eversti Siilasvuon joukkoja siirrettiin Kuhmon rintamalle taistelemaan 54. vuoristodivisioonaa vastaan. Siilasvuon 9. divisioonan joukot kävivät kiivaita taisteluja divisioonaa vastaan, joka talvisodan lopulla muuttui mottitaisteluiksi. Mottitaistelut kestivät talvisodan loppuun saakka. Talvisodan viimeisimmät taistelut Kuhmossa käytiin Luelahden alueella. Luelahden mottitaistelut alkoivat 25. helmikuuta ja päättyivät 13. maaliskuuta rauhan tultua. 54. vuoristodivisioonan jäädessä mottiin, oli talvisodan päättyessä laskettu suomalaisjoukkojen tehneet 2. helmikuuta–13. maaliskuuta 1940 kaikkiaan 19 hyökkäystä 54. vuoristodivisioonan mottia vastaan. Divisioonan moteista suurin oli 337. vuoristojalkaväkirykmentin (JR 337) motti. Suomalaiset olivat kohtalaisen passiivisia kyseistä mottia kohtaan ja tyytyivät pääosin sen vartiointiin 10. helmikuuta alkaen. JR 337 yritti hyökätä lännestä Luelahdelle. Rykmentti lähetti 4. maaliskuuta noin 500 miehen vahvuisen osaston, mutta suomalaiset torjuivat hyökkäysyrityksen. Hyökkäysosastosta kaatui lähes puolet ja noin 100 heistä onnistui ryömimään jään yli läntiseen mottiin, jonka alueella oli 54. vuoristodivisioonan esikunta. Suomalaiset tulittivat tämän motin aluetta 12 tuntia 12. maaliskuuta ja seuraavana päivänä 8 tuntia. Alueen neuvostojoukot pitivät kuitenkin asemansa sodan loppuun saakka.

Divisioonan kokonaistappiot olivat 6 431 miestä:

• 2 118 kaatui,
• 3 732 haavoittui,
• 573 katosi ja
• 8 paleltui.

• Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5
• Mononen Väinö: Kuoleman kujanjuoksu, 2006 Alfamer Oy, Helsinki, ISBN 952-472-043-4
• Mononen Väinö: Tuonelan tulenliekit, 2011 Edico Oy, Helsinki, ISBN 978-952-5708-44-8