Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Nepalin kommunistinen puolue (yhdistynyt marxilais-leniniläinen) nepaliksi नेपाल कम्युनिष्ट पार्टी (एकिकृत मार्क्सवादी-लेनिनवादी), Nepāl kamyuniṣṭ pārṭī (ekikŕta mārksavādī-leninavādī)) on suurin Nepalissa vaikuttava kommunistinen puolue. Vuoden 2022 edustajainhuonevaalissa puolue voitti eniten paikkoja, mikä nosti puolueen edustajien kokonaismäärän 78:aan.^[1] Nepalin kommunistinen puolue on maan nykyisen koalitiohallituksen suurin puolue. Puolueen puhemiehenä on toiminut Khadga Prasad Oli vuodesta 2014.^[2]

Puolue pitää yllä sosialismin periaatteita ja tavoittelee tietä kansan monipuoluedemokratiaan, jota se pitää marxismin ja leninismin sovelluksena Nepalin tilanteessa. Puolue soveltaa demokraattista sentralismia. Sen ylin elin on viiden vuoden välein kokoontuva kansalliskongressi, joka valitsee keskuskomitean. 35 jäsenestä ja yhdeksästä varajäsenestä koostuva keskuskomitea valitsee pysyvän komitean. Puhemies on yhdistävä kunnioitettu asema ja pääsihteeri toimii toimeenpanevana johtajana.

Puolueessa on 73 220 organisoitua ja 4 000 000 yleisjäsentä.

Puolue pitää itseään 22. huhtikuuta 1949 perustetun Nepalin kommunistisen puolueen seuraajana. Nykymuodossaan se syntyi 6. tammikuuta 1991 Nepalin kommunistisen puolueen (marxilainen) ja Nepalin kommunistisen puolueen (marxilais-leniniläinen) yhdistyessä.

Viidennessä puoluekokouksessa Kathmandussa tammikuussa 1993 (ensimmäisessä yhdistymisen jälkeen) puolue otti ohjelmaansa monipuoluedemokratian. Tuolloin Madan Bhandari valittiin puhemieheksi ja Man Mohan Adhikari pääsihteeriksi. Bhandari kuoli samana vuonna liikenneonnettomuudessa ja Madhav Kumar Nepal valittiin puhemieheksi.

Joulukuussa 1994 puolue muodosti vähemmistöhallituksen, jossa Man Mohan Adhikari toimi pääministerinä ja Madhav Kumar Nepal ulkoministerinä. Se hajosi vain kahdeksan kuukauden kuluttua. Vuonna 1997 se muodosti hallituksen oikeistolais-monarkistisen Rashtriya Prajatantra puolueen ja Nepalin hyväntahdon puolueen kanssa, josta se sai varapääministerin paikan.

Maaliskuussa 1998 puolue koki takaiskun kun Intian kanssa solmittua sopimusta vastustaneet jättivät puolueen Bam Dev Gautamin johdolla ja järjestäytyivät Nepalin kommunistiseksi puolueeksi (marxilais-leniniläinen). Adhikari kuoli 1999 jolloin Nepal nousi puolueen johtoon. Vuoden 1999 vaaleissa NKP (YM-L) sai 31,61 % äänistä ja marxilais-leniniläinen faktio yhdistyi siihen jälleen 2002.

Kun kuningas hajotti 2003 parlamentin ja erotti pääministeri Sher Bahadur Deuban, NKP (YM-L) otti johtoaseman viiden puolueen protestiliikkeessä. Kun Deuba palautettiin pääministeriksi, puolue liittyi väliaikaishallitukseen. Vuonna 2006 se oli pääosassa seitsemän puolueen liitossa ja demokratialiikkeessä.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nepalin kommunistinen puolue (yhdistynyt marxilais-leniniläinen).

• Puolueen virallinen sivusto