Nasridien dynastia (arab. بنو نصر‎ banū Naṣr) oli Espanjan viimeinen muslimidynastia, ja se hallitsi Granadan emiraattia vuosina 1238–1492. Nasrid-dynastia nousi valtaan almohadikalifaatin hajottua hävittyään Las Navas de Tolosan taistelun vuonna 1212. Dynastiaa hallitsi 23 emiiriä Muhammad I ibn Nasr perustettua dynastian vuonna 1238 aina tammikuuhun 1492, jolloin Muhammad XII antautui kristinuskoisten Aragonian ja Kastilian kuningaskuntien sotajoukoille. Nykyään näkyvin jäänne nasrideista on heidän rakennuttamansa Alhambran palatsi.

• Muhammad I ibn Nasr (1238–1272)
• Muhammad II al-Faqih (1273–1302)
• Muhammad III (1302–1309)
• Nasr (1309–1314)
• Ismail I (1314–1325)
• Muhammad IV (1325–1333)
• Yusuf I (1333–1354)
• Muhammad V (1354–1359, 1362–1391)
• Ismail II (1359–1360)
• Muhammad VI (1360–1362)
• Yusuf II (1391–1392)
• Muhammad VII (1392–1408)
• Yusuf III (1408–1417)
• Muhammad VIII (1417–1419, 1427–1429)
• Muhammad IX (1419–1427, 1430–1431, 1432–1445, 1448–1453)
• Yusuf IV (1432)
• Yusuf V (1445–1446, 1462)
• Muhammad X (1446–1448)
• Muhammad XI (1453–1454)
• Said (1454–1464)
• Abu l-Hasan Ali, eli Muley Hacén (1464–1482, 1483–1485)
• Abu 'abd Allah Muhammad XII, eli Boabdil (1482–1483, 1486–1492)
• Abū `Abd Allah Muhammad XIII, eli El Zagal (1485–1486)

Kristittyjen valmistautuessa nasrididynastian päättävään sotaan Granadan emiraattia vastaan, nasridit kävivät sisällissotaa Granadan valtaistuimesta. Abu 'abd Allah Muhammad XII:n syöstyä isänsä emiiri Abu l-Hasan Alin valtaistuimelta, tämä vetäytyi Malagaan, ja sisällissota puhkesi osapuolten välille. Kristityt käyttivät tilaisuuden hyväkseen, ja jatkoivat muslimilinnoitusten valtaamista. Vuonna 1483 kristittyjen joukot saivat Muhammad XII:n kiinni Lucenassa, ja hänet vapautettiin hänen vannottuaan liittolaisuutta Ferdinandille ja Isabellalle. Abu l-Hasan Ali sitten luovutti valtaistuimen veljelleen el Zagalille. El Zagal voitti dynastiansisäisen taistelun, mutta joutui antautumaan kristityille. Abu 'abd Allahille (Mumhamed XII) myönnettiin herruus Alpujarra-vuorilla, mutta sen sijaan hän lähti Iberian niemimaalta Espanjan kruunun maksamaa rahallista korvausta vastaan.^[1]

Sukupuusta käy ilmi kaikkien nasridiemiirien sukulaissuhteet.^[2] Sukupuu alkaa emiirien yhteisestä esi-isästä, Yusuf al-Ahmarista. Sukupuussa ei esiinny tyttäriä, eikä niitä poikia, joiden jälkeläiset eivät hallitseet emiraattia. Kun valtaistuimesta oli useita kilpailijoita, sukupuuhun on merkitty se emiiri, joka hallitsi Granadan kaupunkia ja Alhambran palatsia.

• Al-Andalus

• Fernández Puertas, Antonio: The Alhambra. Vol 1. From the Ninth Century to Yusuf I (1354). Saqi Books, 1997. ISBN 0-86356-466-6
• Fernández Puertas, Antonio: The Alhambra. Vol. 2. (1354 - 1391). Saqi Books. ISBN 0-86356-467-4
• Harvey, Leonard Patrick: Islamic Spain 1250 to 1500. University of Chicago Press, 1992. ISBN 0-226-31962-8
• Watt, W. Montgomery: A History of Islamic Spain. Edinburgh University Press, 1965. ISBN 0-7486-0847-8
• Arié, Rachel: L’Espagne musulmane au Temps des Nasrides (1232–1492). 2nd painos. De Boccard, 1990. ISBN 2-7018-0052-8 (ranska)
• Bueno, Francisco: Los Reyes de la Alhambra. Entre la historia y la leyenda. Miguel Sánchez, 2004. ISBN 84-7169-082-9 spanish
• Cortés Peña, Antonio Luis; Vincent, Bernard: Historia de Granada. 4 vols. Editorial Don Quijote, 1983–1987. spanish