Naavat (Usnea) on jäkäläsuku, johon kuuluvat lajit kasvavat puiden oksilta roikkuvina ja muistuttavat ulkonäöltään harmaata tai vihertävää partaa. Naavoja kasvaa kaikissa maanosissa. Muiden jäkälien tavoin ne koostuvat symbioosissa elävistä sieni- ja levälajeista. Naavojen sienet kuuluvat kotelosienten kaareen (Ascomycota) ja levät kaareen Chlorophyta. Naavat on helppo erottaa muista jäkälistä siinä, että niiden keskellä kasvaa joustava puhtaan valkoinen säie, jollaista muissa niitä muistuttavissa jäkälissä ei ole. Toisin kuin monien muiden jäkälien, naavojen väri ei kasvukauden kestäessä muutu.
Taksonomia
Naavalajeja on useita satoja. Eräässä Józef Motykan vuonna 1947 laatimassa luettelossa niitä mainitaan 451 lajia. Nykyisen käsityksen mukaan monet niistä kuitenkin ovat vain samojen lajien muunnoksia, jotka ovat sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin. Monista muodoista on edelleen epäselvää, onko niitä pidettävä eri lajeina. Myös Suomessa katsottiin vuonna 1951 kasvavan 34 naavalajia, mutta nykyisen käsityksen mukaan vain 12. Koko maailmassa naavalajeja tunnetaan noin 500, ja suku on karpeiden heimon (Parmeliaceae) suurimpia.[2] Ulkonäkönsä puolesta naavat sekoitetaan helposti luppoihin.
Ekologia
Naavat ovat hyvin herkkiä ilmansaasteille, varsinkin rikkidioksidille. Jos sitä esiintyy ilmassa runsaasti, naavat kasvavat vain muutaman millimetrin pituisiksi, mikäli lainkaan pysyvät elossa, kun taas puhtaassa ilmassa ne voivat kasvaa 10 tai jopa 20 senttimetrin pituisiksi.
Käyttö
|
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
|
Naavoja on käytetty lääkekasveina ainakin tuhat vuotta. Monet lajit sisältävät naavahappoa (C18H16O7), jolla on antibioottisia vaikutuksia. Tämän sekä partamaisen rakenteensa vuoksi niitä on käytetty haavojen sterilisointiin, ennen kuin nykyisiä antibiootteja oli saatavissa. Erityisesti intiaanit ovat käyttäneet niitä taisteluissa saamiensa haavojen hoitoon. Naavat ovat myös syötäviä, ja ne sisältävät runsaasti c-vitamiinia.
Nykyisessä amerikkalaisessa luontaislääkinnässä naavoja käytetään lääkkeenä varsinkin keuhkojen ja ylempien hengityselinten sekä virtsaelinten tulehduksiin. Kliinisillä kokeilla niiden tehoa ei ole voitu vahvistaa eikä kumota, mutta muilla tavoin tehdyt tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että niillä on mikrobeja tappavia vaikutuksia.lähde?
Naavat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi myös akvaariokaloilla esiintyvien tulehdusten torjunnassa, mikä johtuu niiden sisältämästä naavahaposta.[3]
Naava oli yhtenä aineksena Lipokinetix-nimisessä tuotteessa, jonka väitettiin auttavan painonpudotukseen kiihdyttämällä aineenvaihduntaa. Muiden sisältämiensä aineksien vuoksi tuotetta väitettiin kuitenkin vaaralliseksi, ja sen vaikutuksia tutkitaan yhä.lähde? Pidetään mahdollisena, että suurina pitoisuuksina naavahapollakin on myrkkyvaikutuksia.kenen mukaan?
Naavoja voidaan käyttää lankojen ja kankaiden värjäyksessä. Naavan kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.[4]
Naavalajeja
Lähteet
Kirjallisuutta
- Rainar Hakulinen: Jäkäläkasvio. WSOY 1963.
Aiheesta muualla
.jpg)
