Stanley Cup -voittajasuosikkina pidetyn ja NHL:n runkosarjan ensimmäiseksi sijoittuneen Hamilton Tigersin mestaruuden tavoittelu kaatui NHL:n ensimmäiseen lakkoon.[2][6] Tigersin pelaajat nimittäin asettivat ehdoksi pudotuspeleihin osallistumiselleen, että kullekin heistä maksettaisiin 200 dollarin suuruinen bonus. Yhtenä perusteena vaatimukselleen he esittivät sen, että runkosarjan laajentuminen 24 ottelusta 30 otteluun oli lisännyt työmäärää. Lisäksi muut joukkueet olivat tiettävästi tarjonneet omille pelaajilleen bonuksia tai palkankorotuksia. Tigersin seurajohto ei kuitenkaan maksanut vaadittuja lisäpalkkioita, ja NHL määräsi joukkueen pelaajat töihin, mihin nämä eivät suostuneet. Niinpä 13. maaliskuuta 1925 NHL asetti koko Tigersin kokoonpanon pelikieltoon. Näiden tapahtumien seurauksena monet Tigersin pelaajista eivät enää halunneet pelata seuran omistajien alaisuudessa. Tämä oli yksi syy siihen, että joukkue myytiin newyorkilaiselle Bill Dwyerille ja siitä tuli New York Americans. Americansin menestys NHL:ssä jäi kuitenkin lopulta varsin heikoksi.[6]
Kaudella 1924–1925 runkosarjan piste- ja maalipörssin voitti Toronto St. Patricksia edustanut Babe Dye.[1] Hän teki pelaamissaan 29 ottelussa yhteensä 46 tehopistettä, joista 38 oli maaleja ja 8 maaliin johtaneita syöttöjä.[11] Runkosarjan arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävä Hart Trophy puolestaan annettiin Hamilton Tigersin Billy Burchille.[12][13] Ensimmäisen kerran jaetun Lady Byng Trophyn sai alkuperäistä Ottawa Senatorsia edustanut Frank Nighbor. Palkinto myönnetään pelaajalle, jonka arvioidaan osoittaneen parasta urheiluhenkeä ja herrasmiesmäistä käytöstä korkeatasoisen pelin ohella.[14]
Hamilton Tigersin pelaajien jouduttua työsulun vuoksi NHL:n langettamaan pelikieltoon, loppuotteluun pääsi Hamiltonin sijasta Montreal Canadiens.[6][4]
Loppuottelussa Montreal Canadiens voitti Toronti St. Patricksin yhteismaalein 5-2 ja voitti NHL:n mestaruuden. Mestarijoukkueena Canadiens eteni Stanley cupin pudotuspeleihin WCHL -liigan mestaria Victoria Cougarsia vastaan. Victoria voitti Montrealin loppuottelusarjassa voitoin 3-1.[5][4]
