Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Myrskylä joutui Suomen sotaan jo alkuvaiheessa, koska Liljendal oli lähellä Hattujen sodan tuloksena muodostunutta rajaa. Venäläiset hyökkäsivät kenraaliluutnantti Pjotr Ivanovitš Bagrationin komennossa Kouvolaan nykyään kuuluvasta Iitin Keltistä (21. divisioona), Kuusankoskelta, Elimäen Anjalasta sekä Aleksei Ivanovitš Gortšarovin komennossa Ruotsinpyhtään Ahvenkoskelta (17. divisioona). Bagrationin 21. divisioonalla oli noin neljä pataljoonaa kussakin kolmesta läpimenokohdasta rajanylityksen alkaessa.

Ruotsalaisten joukkojen viivyttäessä eteneviä venäläisiä joukkoja joutui Myrskylän Muttila tapahtumien kohteeksi 1808. Eversti Carl Johan Adlercreutzin komentama 2. prikaati joutui kosketukseen venäläisten kanssa Koskenkylässä, Kuuskoskella ja Orimattilassa.

Eversti August Fredrik Palmfeltin komentamaan 1. prikaatiin kuuluva, everstiluutnantti Carl Johan Stjernvallin komentama Porin läänin jalkaväkirykmentti saapui Myrskylään 22.2.1808. Seuraavana päivänä hän ja I pataljoonan komentaja majuri Eek lähtivät Koskenkylään, koska venäläisten kuultiin olevan jo Liljendalissa. Kapteeni Bremenin komppanian käskettiin siirtyä etuvartioon Liljendalin tien varrelle Muttilaan, minne hyökkäsi Nikolai Aleksejevitš Tutškovin komentama 3.os/21.divisioona Hardomin suunnasta.

24.2. hyökkäsi ruhtinas Aleksei Ivanovitš Gortšarovin komentama 17. divisioona Muttilassa ja Artjärvellä Pjotr Ivanovitš Bagrationin komentama 21. divisioona. Porin rykmentti ja Uudenmaan rykmentin neljä eskadroonaa vastustivat hyökkäystä menestyksellä, mutta sivustojensa saarrostusvaaran vuoksi vetäytyivät.

26.2. hyökkäsivät venäläiset jo pohjoisessa Orimattilassa, mutta yöhön venyneessä taistelussa Orimattilan Käkelään sijoittuneet Porin rykmentin pääosat torjuivat hyökkäyksen. Koskenkylässä Hans Henrik Gripenberg ja Georg Carl von Döbeln Uudenmaan rykmentin rakuunapataljoonan kanssa puolustautui menestyksellä, mutta he joutuivat vetäytymään etelään Porvooseen.

Adlercreutz pyrki tehokkaaseen vastarintaan, mutta lopulta ruotsalaisten joukkojen oli vetäydyttävä pohjoiseen. Suomenlinnan antautumisen jälkeen, minkä ennakkoehtona oli ollut tieto siitä, ettei Ruotsista varmasti ole tulossa apujoukkoja Suomeen voimatekijöiden muuttuminen venäläisten eduksi Etelä-Suomessa vahvistui, mikä demoralisoi puolustajia.

Tuloksena venäläisten menestyksestä jotkut talonpojat ehtivät jo 23.10.1808 vaadittaessa vannomaan uskollisuudenvalan Venäjän keisarille. Kuitenkin jo marraskuussa 1808 Uudenmaan rykmentin rakuunat palasivat majoitutettaviksi Myrskylään. Kapteeni Sturmer siirtyi Myrskylään joulukuussa porvoolaisten ansioista hopeapokaalilla palkitsemana.

Pernajan taistelun ja Myrskylässä Muttilan sodaksi kutsuttujen tapahtumien muistoksi Uudenmaan prikaati pystytty 4.9.1965 luonnonkivisen muistomerkin Kuuskoskelle Pernajan, Liljendalin ja Myrskylän taisteluissa kaatuneille.