Muumiointi muinaisessa Egyptissä käsittelee vuosina 3150 eaa. – 639 jaa. kukoistaneessa Egyptissä harjoitettuja tapoja muumioida vainajat.
Muinaisessa Egyptissä muumioinnilla oli tärkeä osa kulttuurissa ja mytologiassa. Muumio pyrittiin säilyttämään mahdollisimman hyväkuntoisena, sillä sen uskottiin olevan kuolemanjälkeisen elämän edellytys.
Muinaisegyptiläiseen kulttuuriin kuului paitsi ihmisten myös eläinten muumiointi. Esimerkiksi pyhinä eläiminä pidettyjä kissoja ja krokotiileja muumioitiin, samoin hallitsijalle kuuluneita lemmikkejä, kuten koiria, saatettiin muumioida.
Historia
Muumiointia harjoitettiin muinaisessa Egyptissä jo vanhan valtakunnan aikana. Tällöin muumiot olivat vainajia, jotka oli ensin taivutettu sikiöasentoon, sitten kiedottu useisiin kerroksiin kääriliinoja ja lopuksi asetettu tarkoitusta varten valmistettuihin arkkuihin.[1] Tältä ajalta tunnetaan esimerkiksi vuoden 3000 eaa. tienoilla hallineen faarao Djerin muumio, joka oli muumioitu osittain varhaisella Egyptissä käytetyllä muumiointitekniikalla.
Varhaisimpien muumioiden käärinliinat kyllästettiin pihkalla ja vainajan kasvoille saatettiin asettaa ohut kipsikerros. Lisäksi joidenkin muumioiden kasvoille levitettiin vihreää maalia uudelleensyntymisen vertauskuvana.[1] Käytetyn tekniikan seurauksena varhaisista muumioista jäi usein jäljelle ainoastaan luuranko, sillä varhaiset muumiointitekniikat eivät pysäyttäneet mätänemistä.[1]
Ruumiiden hajoaminen huomioitiin ylhäisön keskuudessa, jossa uskottiin kuolemanjälkeisen elämän edellytyksenä olevan ruumiin täydellinen säilyminen.[2] Tämän vuoksi ruumiita käsittelevät henkilöt kehittelivät uusia menetelmiä, joiden ansiosta ruumis voitaisiin säilöä paremmin. Mätänemisen hidastamiseksi otettiin käyttöön tapa poistaa vainajalta pehmeät sisäelimet, mikä hidasti hajoamisprosessia ja kuivatti ruumiin ontelot.[1] Uusi muumiointitapa saikin pian suosiota Egyptin ylhäisön keskuudessa.[1]
Vainajan ja kangassuikaleiden väliin pantiin usein symbolisia esineitä. Tärkein niistä oli sittiäisen muotoinen symboli, joka laitettiin vainajan sydämen päälle.
