PROFILPELAJAR.COM

Muinaisen Egyptin arkkitehtuuri voidaan jakaa viiteen jaksoon: varhaisdynastisen kauden arkkitehtuuri, vanhan valtakunnan arkkitehtuuri, keskivaltakunnan arkkitehtuuri, uuden valtakunnan arkkitehtuuri ja myöhäiskauden arkkitehtuuri.

Kun muut kansat elivät vielä esihistoriallista aikaa, egyptiläiset olivat jo kehittäneet korkealaatuista ja monipuolista taidetta. Arkkitehtuurin historia alkaa Egyptistä. Monumenttien tarkkaa rakennusaikaa on mahdotonta selvittää, joten monumentit luokitellaan Egyptiä hallinneiden faaraoiden dynastioiden mukaan.

Egyptiläisen arkkitehtuurin ominaispiirteet

Muinaisessa Egyptissä oli hyvin vähän rakennusmateriaaleja. Puuta oli vähän, koska Egyptiä ympäröi Saharan autiomaa. Ainoat puutarvikkeet olivat ruoko ja palmut, joiden puu oli huonolaatuista. Tämän takia egyptiläisten tärkeimmät rakennusaineet olivat polttamaton savitiili ja kivi, lähinnä kalkkikivi, jota louhittiin Niilin laaksossa, sekä hiekkakivi ja graniitti. Kivestä rakennettiin pääasiassa hautoja, kun taas tiiltä käytettiin palatseissa, linnoituksissa, rakennuksissa, jotka sijaitsivat temppelien ja kaupunkien läheisyydessä sekä temppeleiden varastotiloissa. Tavallinen kansa rakensi talonsa mudasta. Muta jätettiin aurinkoon kuivumaan ja se kovettui rakentamiseen sopivaksi.

Varhaisdynastisen kauden arkkitehtuuri

Suurin osa rakennuksista ei ole säilynyt nykypäivään saakka, koska ne rakennettiin helposti tuhoutuvasta savitiilestä. Rakennusaineena käytettiin myös savea, ruokoa ja puuta. Tiilien ja puisten kattopalkkien yhdistelmät sisustuksessa on tärkeä ominaisuus, jonka avulla rakennukset luetaan esidynastiseen kauteen. Kiveä on käytetty ainoastaan viimeistelymateriaalina. Tähän aikakauteen kuuluu palatsin julkisivut "sereh"-tyyppi, jonka kuvia löytyy I dynastian faaraoiden steeloista. Kyseiset muodot esiintyvät usein myös faaraoiden sarkofageissa. Aikakauden temppelit ovat säilyneet paremmin kuin palatsit: ennen kaikkea pyhäköt, kappelit ja mastabat. Temppeleiden sisustus on säilyttänyt yhteyden puuarkkitehtuurin, jossa käytetään sokeriruokolistoja koristeena.

Vanhan valtakunnan arkkitehtuuri

Noin 3000 eaa. I dynastian faarao Narmer tai Menes yhdisti Ylä- ja Ala-Egyptin yhdeksi valtioksi ja määräsi pääkaupungiksi Memfiksen. Näin luotiin tehokas keskitetty valtio faaraon vallan alle, joka on Jumalan Poika Pa, ja joka saneli perusmallin arkkitehtoniseen rakentamiseen – hautojen ja rakennuksien tuli välittää ajatus hänen jumaluudestaan. Egypti oli mahtavimmillaan III ja IV dynastioiden aikana. Tällöin rakennettiin suurimmat kuninkaalliset hautapyramidit, joiden rakentamiseen meni vuosikymmeniä ja rakennustyömailla työskenteli orjien lisäksi myös talonpoikia. Tätä historiallista ajanjaksoa Egyptin historiassa usein kutsutaan "pyramidien aikakaudeksi" ja näitä suurenmoisia monumentteja ei olisi luotu ilman loistavaa matematiikan ja rakentamisen taitoja.

Keskivaltakunnan arkkitehtuuri

Vuonna 2050 eaa. Mentuhotep I yhdisti Egyptin uudelleen ja palautti vallan faaraoille pääkaupunki Thebaan. Vuosisadat, jotka erottivat vanhan valtakunnan keskivaltakunnan olivat raskaat egyptiläisille. Valtion romahtaminen, sodat, faaraon jumalallisen kultin heikkeneminen – tämä johti individualismin kehitykseen egyptiläisessä yhteiskunnassa.

Egyptiläinen individualismi näkyi lähinnä siinä, että jokainen alkoi huolehtia omasta kuolemattomuudestaan. Nyt ei ainoastaan faarao ja aateliset omanneet paikat tuonpuoleisessa, vaan tavallinen kansa alkoi vaatia paikkaa tuonpuoleisesta maailmasta sielulleen. Näin syntyi ajatus "tasavertaisesta tuonpuoleisesta", joka välittömästi vaikutti kuolleiden kultin tekniseen puoleen. Hautausmenot yksinkertaistuivat huimasti. Suosittu oli ylellinen hauta mastaba. Iankaikkisen elämän varmistamiseksi tarvittiin nyt vain yksi steela – kivilaatta, johon oli kirjoitettu maagisia tekstejä ja kaikki mitä kuolleiden tulisi tietää tuonpuoleisessa. Pyramideja rakennettiin edelleen haudoiksi, mutta ne olivat paljon pienempiä ja yksinkertaisempia kuin ennen vanhaan.

Uuden valtakunnan arkkitehtuuri

Uuden valtakunnan arkkitehtuurin ja taiteen keskus oli Theba. Lyhyessä ajassa rakennettiin upeita palatseja ja taloja, temppeleitä, jotka muuttivat katukuvaa Thebassa. Keskuksena Theba pysyi useita satoja vuosia. Temppeleitä rakennettiin kolmea eri tyyppiä: maan päällä olevat temppelit, kalliotemppelit ja puolikalliotemppeleitä.

Myöhäiskauden arkkitehtuuri

Muinaisessa Egyptissä myöhäiskaudella valta oli Theban papistolla, josta huomaa merkittävä heikentymisen faaraon itsevaltiudessa. Vallan sai vuonna 1085 eaa. Smendes, joka kuului papistoon, ja sitten valtaistuimen saivat libyalainen aatelisto (dynastian perustaja – hallitsija Shoshenk I, yhdisti Egyptin lyhyeksi ajaksi), jota seurasi Kush-dynastia Etiopiassa, ja Assyria. Egyptin uuden yhdistymisen kauden eli ns. saissisen kauden lopettaa persialaisten maahan tunkeutuminen. Persian hallitsijat, jotka perustivat XXVII dynastian, hallitsivat siihen asti kun Egyptin valloitti Aleksanteri Suuri.

Jäljitelläkseen suuria faaraoita monet hallitsijat myöhäiskaudella rakensivat Karnakissa (esimerkiksi modernin sisäänkäynnin Amunin temppeliin rakensi faarao Shoshenk I; ja faaraon Taharqan pylväikkö). Kushilaisen dynastian aikana rakennettiin hatapyramideja tiilestä. Rakennukset yleensä jäljittelivät klassista arkkitehtuuria. Myöhemmin kreikkalaisten valloituksen jälkeen egyptiläinen arkkitehtuuri sai hellenistisiä vaikutteita.