Muhammed Šemseddin Hafiz (myös Háfez, pers.خواجه شمسالدین محمد حافظ شیرازی, Xāje Shams-od-Din Mohammad Hāfez-e Širāzi; noin 1324 Šīrāz, Persia – 1389 tai 1391 Šīrāz, Persia) oli persialainen runoilija ja suufilainen mystikko.
Hafiz syntyi Šīrāzissa vuoden 1324 vaiheilla ja kuoli siellä eräiden tietojen mukaan 1389 tai 1391. Hänen elämästään on vain vähän varmaa tietoa, mutta runot paljastavat hänen oppineisuutensa. Kirjailijanimi Hafiz viittaa ulkoa oppimiseen, ehkä siihen, että hän osasi koko Koraanin ulkomuistista.[1][2] Hänen lyyriset romanttiset runonsa ovat Iranissa edelleen suosittuja, ja niitä on käytetty jopa iranilaisen rockmusiikin sanoituksina.[3]
Háfez on Persian merkittävin lyyrinen runoilija. Hän tulkitsi Koraaniasuufilaisen mystiikan kautta.[2] Persiankielisellä alueella Hafizia pidetään paitsi runoilijana, myös mystikkona, jonka runous on Jumalan innoittamaa.[1] Hän kirjoitti runoja viinistä, rakkaudesta ja luonnosta. Vaikka Havezin runoissa on luonnollista elämäniloa ja nautintoa, niitä tulkitaan allegorisesti siten, että ne kertovat taivaallisesta autuudesta.[2]
Hafizin vaikutus eurooppalaiseen runouteen on ollut merkittävä, ja muun muassa Johann Wolfgang von Goethe teki hänen teoksiaan tunnetuksi länsimaissa,[4] samoin kuin Friedrich Rückert. Kootut runot ’Hafizin divaani’ käänsi englanniksi ensimmäisenä H. W. Clarke vuonna 1891.[2]
