100 tuuman (2,5 metriä) peili matkalla ylös, 1917.
Mt. Wilsonin teleskoopilla on tärkeä asema astronomian, kosmologian ja koko nykyaikaisen maailmankuvan kehityksen historiassa. Juuri sillä tehtiin havainnot, jotka osoittivat muiden galaksien olemassaolon ja punasiirtymän.[1]
Ensimmäinen havainto osoitti että maailmankaikkeus on miljoonia kertoja suurempi kun oli siihen mennessä ajateltu. Siihen mennessä oli tunnettu vain yksi galaksi: Linnunrata. Mt. Wilsonin teleskooppi oli ensimmäinen havaintolaite, jolla pystyttiin näkemään oman galaksimme ulkopuolelle. Tämä oli hankkeen alkuperäinen tarkoitus: George Ellery Hale käynnisti observatoriohankkeen koska hän oli asettanut henkilökohtaiseksi tavoitteekseen selvittää onko Linnunradan tuolla puolen mitään. Osoittautui, että siellä oli suurin osa maailmankaikkeudesta. Oman yötaivaamme tähdet ja Linnunrata kuuluvat vain yhteen miljardeista galakseista, joita avaruudessa on niin pitkälle kuin havaintokykymme yltää.[1]
Toinen kuuluisa Edwin Hubblen tekemä havainto osoitti että maailmankaikkeus ei ole suuressa mittakaavassa muuttumaton, vaan että se laajenee. Tämä havainto oli ensimmäinen viite alkuräjähdyksen olemassaolosta: jos maailmankaikkeus kerran laajenee, kaiken aineen on aluksi täytynyt olla hyvin tiiviisti pakattuna pieneen tilaan.[1]
Omana aikanaan observatorio oli uusinta huipputeknologiaa ja kehittynein koskaan rakennettu tieteellinen instrumentti. Projektista tuli malli kaikille myöhemmille observatorioprojekteille. Aikaisemmin observatoriot oli rakennettu yliopistojen tai muiden instituutioiden yhteyteen. Nyt lähtökohdaksi otettiin optimaalisen havaintopaikan valinta: korkealla vuoristossa ilmakehä on ohuempi, joten se häiritsee havaintoja vähemmän. Myös siihen aikaan läntinen USA oli harvempaan asuttua, joten valosaastetta oli vähemmän. Nykyisin Los Angeles on kasvanut alueen ympäristöön heikentäen paikan sopivuutta astronomiaan.[1]
Itse teleskoopista tehtiin monin verroin suurempi kuin mikään aikaisempi kaukoputki. Linssikaukoputket olivat kasvaneet niin suuriksi, että linssit vääristyivät oman painonsa alla. Niinpä Mt. Wilsoniin päätettiin rakentaa peilikaukoputki. Hanke oli teknologisesti niin haastava, että se kesti 11 vuotta. Kun kallis pääpeili lopulta oli valmis, sen kuljetus ylös vuorelle huonoa soratietä pitkin oli hermoja raastava projekti.[1]
Pääpeili sijoitettiin 12-metrisen valurautaputken pohjalle, ja putkea suojaamaan rakennettiin 30-metrinen kupoli, molemmat suurimpia maailmassa.[1]
Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 516. ("Mount Wilson Observatory") Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1
