Monikameratuotanto on televisiokielessä käytetty termi. Sillä tarkoitetaan taltiointi- tai lähetysjärjestelmää, jolla on tehty tv-ohjelma tai sen osa. Tavallisesti kameroita on kolme tai useampia. Suurissa urheilutapahtumissa tai konserteissa kameroita voi olla jopa useita kymmeniä. Monikamerajärjestelmässä kamera koostuu kamerapäästä, mikä on se osa kameraa, jolla varsinainen kuvaus suoritetaan, sekä tarkkailuyksiköstä, millä kameran kuvaamaa kuvaa tarkkaillaan. Videosignaali kamerapään ja tarkkailuyksikön välillä kulkee kaapeliteitse tai langattomalla linkkijärjestelmällä. Vasta kamerapää ja tarkkailuyksikkö yhdessä muodostavat monikamerajärjestelmässä täydellisen tv-kameran. ^[1][2]

Monikameratuotanto-nimitystä saatetaan joskus virheellisesti käyttää myös tv-ohjelmatuotannosta, jota kuvataan muutamalla irrallisella video- tai filmikameralla. Silloin puuttuvat kuvatarkkaamo ja videomikseri. Varsinaiseen monikameratuotantoon kuuluvat aina kuvatarkkaamo ja videomikseri.

Monikameratuotantoa on mahdollista tehdä tv-studioissa tai ulkotuotantoautoilla (UT-autoilla, ulkolähetysautoilla). On myös olemassa koottavia, liikuteltavia monikamerajärjestelmiä, mitkä eivät varsinaisesti sijaitse valmiiksi kalustetuissa UT-autoissa. Varsinaisissa monikamerastudioissa on aina kiinteät, laajat valaistusjärjestelmät, joita ohjataan valopöydillä valotarkkaamosta.

Monikameratuotantona tehtävää tv-ohjelmantekoa johtaa tv-ohjaaja. Kameraharjoitusten ja nauhoitusten aikana ohjaaja työskentelee ohjaamossa, missä hänen apunaan on tavallisesti kuvaussihteeri ja vieressään videomikseri. Ohjaamossa heidän edessään on monitoripaneeli, missä näkyvät kaikkien ohjelmassa käytettävien kuvalähteiden kuten kameroitten kuvat. Ohjaaja ja kuvaussihteeri ovat komentojärjestelmien ja komentokielen avulla yhteydessä mm. kameramiehiin, studio-ohjaajaan, kuvaajaan, kuva- ja valotarkkaamoon sekä äänitarkkaamoon. Ohjaaja valitsee kameramiesten tarjoamia kuvia ja komentaa ne leikattaviksi tv-ohjelmaan. Kuvat voivat olla ohjaajan ja/tai kuvaajan ennalta suunnittelemia tai sitten ohjausta ja kuvausta improvisoidaan; ohjaaja pyytää kuvia ja kameramiehet tarjoavat niitä. Valmiiksi suunnitellut kuvat on kirjattu kuvakäsikirjoitukseen (ns. ohjaajan käsikirjoitus) ja siitä ne on purettu kullekin kameramiehelle kameralistoihin. ^[3][4][5]

Valaistusta säätelee kuvaaja tai hänen alaisuudessaan toimiva valaistustarkkailija. Kuvaaja vastaa sekä kuvista että valoista. Joskus kuvaajasta käytetään myös nimitystä valaiseva kuvaaja. Monikameratuotannon kuvat suunnitellaan usein etukäteen. Suunnittelua tekevät joko ohjaaja ja kuvaaja yhdessä, ohjaaja yksin tai kuvaaja yksin.^[6]

Monikameratuotannossa kuvatarkkailu tarkoittaa videokuvan säätämistä teknisesti niin, että se täyttää videokuvan normit ja monikamerajärjestelmän tekniset vaatimukset. Kaikkien kameroiden kuvien ja pitää olla teknisiltä normeiltaan keskenään yhteneväisiä, jotta niitä voidaan leikata yhteen. Myös värikylläisyyden, kuvien kirkkauden ja kontrastin (ns. valkoisen taso ja mustan taso) tulee olla samankaltaisia, jotta tv-kuvan teknisen laadun jatkuvuus toteutuisi. Kamerapäätä operoi kameramies, kameraoperaattori, ja kuvatarkkaamossa työskentelee kuvatarkkailija.^[7]

Monikameratuotannossa eri kameroitten kuvia leikataan peräkkäin videomikserin avulla. Kuvia voidaan myös leikata keskenään ristiin eli tehdään ristikuvia. Nykyinen digitaalinen videomikseri mahdollistaa myös monenlaisten videoefektien ja –trikkien tekemisen. Videomikseriä käyttää tavallisesti mikseri eli leikkaaja, joskus myös tv-ohjaaja itse.

Monikameratuotannossa tv-ohjelman äänen laatua tarkkaillaan äänitarkkaamossa. Äänilähteinä ovat tavallisesti mikrofonit, etukäteen tehdyt äänitallenteet ja äänitehosteet. Äänitarkkailua johtaa äänisuunnittelija, joka mahdollisesti istuu itse äänimikserin eli äänipöydän ääressä tai miksauksesta huolehtii äänitarkkailija. Suurissa musiikkituotannoissa äänisuunnittelijaa kutsutaan musiikkitarkkailijaksi. Hänellä on erikoiskoulutus musiikin miksaamiseen.^[4]

• Thomas D. Burrows, Donald N. Wood: Television Production, Disciplines and Techniques. Wm. C. Brown Company Publishers, Iowa, 1982. ISBN 0-697-04349-5
• Korvenoja, Pekka:: TV-kameratyön perusteet. Helsinki: Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia, 2004. ISBN 952-5158-28-4
• Watts, Harris:: On Camera. London: BBC Books, 1982,1984.
• Kuney, Jack:: Take One – Television Directors on Directing. New York: Praeger Publishers, 1990.
• Millerson, Gerald:: The Technique of TV Production. London and Boston: Focal Press, 1982.

• Yrttimaa, Touko: Monikameratyöskentelyn mahdollisuudet virtuaalilavastuksessa: pimeähuoneesta virtuaalitodellisuuteen. (Lisensiaatintyö) Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu, Valokuvataiteen osasto, 1998.