Varoitus:Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Elokuva kertoo porilaisista Kaista ja Ekistä jotka valmistuvat poliisikoulusta poliiseiksi. Erinäisten sattumusten jälkeen pojat erotetaan poliisivoimista, jonka jälkeen he perustavat etsivätoimiston. Yksityisetsivinä kaksikko hölmöilee ja poikien etsivälupakirja perutaan. Toimillaan he ovat joutuneet suuriin velkoihin ja näin turvautuvat "pimeisiin rahamarkkinoihin" ja saavat rikollispomolta rahat yhden prosentin päiväkorolla. Monien vaiheiden jälkeen pojat ajatuvat takaa-ajamaan rosvokoplaa, jonka saavat pidätettyä. Näistä urotöistä kaksikko saa poliisinvirkansa takaisin.[1]
Tuotanto
Visa Mäkisen toisen elokuvan käsikirjoitus tilattiin kokeneelta viihteentekijä Ismo Sajakorvelta ja sivurooleihin kiinnitettiin kolme suosittua näyttelijää Kauko Helovirta, Leo Lastumäki ja Tenho Saurén. Pääosia esittivät Porin Teatterin näyttelijä Timo Nissi ja Riihimäen TeatterinErkki Teittinen, samoin sihteeriä esittänyt Marjut Sariola oli ammattilainen Tampereen Teatterista. Elokuva kuvattiin Porissa kesällä 1980 kahdella 16mm kameralla kuvaajina Matti Pulliainen ja Pertti Aherva. Leikkaajana toimi Heikki Arala nimellä Christian Achander (alkuteksteissä muodossa Gristian). Elokuva sai ensi-iltansa 12. syyskuuta 1980.[1]
Vastaanotto
Mitäs me sankarit sai elokuvateattereissa 142 328 katsojaa,[2] enemmän kuin mikään Mäkisen myöhempi tuotanto.[3]
Arvioita
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa hölmöilyksi, josta saa hakea seikkailua tai toimintaa. Hän antaa elokuvalle 1–5 tähden sijasta pommin, mikä vastaa sanallista arviota ”täysin epäonnistunut tekele”.[4]
Muuta
Porilainen rockyhtye Saijaa Saijaa on levyttänyt albumin nimeltään Mitäs me sankarit.
