Cristea kävi Bukarestin teologisen seminaarin. Hän toimi vuosina 1910–1919 Caransebeşin piispana. Hän kuului romanialaiseen valtuuskuntaan, joka ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1918 matkasi Budapestiin vaatimaan Unkarille kuuluneen Transilvanian liittämistä Romaniaan. Cristea valittiin vuonna 1919 yksimielisesti Valakianmetropoliitaksi ja samalla Romanian ortodoksisen kirkon arkkipiispaksi. Kun Romanian kirkko vuonna 1925 korotettiin patriarkaatiksi, hänestä tuli sen ensimmäinen patriarkka. Hänet vihittiin patriarkaksi Bukarestissa lokakuussa 1925. Cristean tavoitteena oli vahvistaa Romanian kirkon ja valtion yhtenäisyyttä. Hän suoritti useita vierailuja ulkomaille ja tapasi muiden maiden arkkipiispoja, kuten Konstantinopolin patriarkan vuonna 1927 Palestiinassa ja Canterburyn arkkipiispan vuonna 1936 Englannissa.[2][1]
Cristea kuului kolmijäseniseen valtionhoitajakuntaan, joka johti Romaniaa vuosina 1926–1930 ensin kuningas Ferdinand I:n sairauden aikana sekä Ferdinandin kuoleman ja Kaarle II:n valtaistuimelle astumisen välisenä kolmen vuoden kautena.[2] Kaarle II nimitti Cristean pääministeriksi helmikuussa 1938 samassa yhteydessä kun otti itselleen tosiasiassa diktatorisen vallan. Pian tämän jälkeen kaikki puolueet lakkautettiin ja maahan säädettiin korporatistisen järjestelmän luonut uusi perustuslaki. Cristean terveyden heiketessä tosiasiallinen johtava asema hallituksessa siirtyi sisäministeri Armand Călinesculle, joka myös nimitettiin uudeksi pääministeriksi Cristean kuoltua maaliskuussa 1939.
Cristea oli keskeisessä roolissa, kun Unkarille aiemmin kuulunut Transilvanian alue vuonna 1918 liitettiin Romaniaan. Romanian postilaitos julkaisi vuonna 2018 Suur-Romanian satavuotismuistoksi Cristeaa esittävän postimerkin.
