Salkinoja-Salonen työskenteli Vrije Universiteitissa eri tehtävissä 1963–73. Vuonna 1973 hän palasi Suomeen Helsingin yliopiston mikrobiologian apulaisprofessoriksi, jossa tehtävässä hän työskenteli vuoteen 1992, jolloin hänet nimitettiin mikrobiologian professoriksi. [3] Professorina hän toimi vuoteen 2008, josta ajasta 1995–2000 akatemiaprofessorina [4]. Vuosina 2008–2013 hän työskenteli Helsingin yliopiston sovelletun kemian ja mikrobiologian laitoksella tutkimusjohtajana. [4] Tämän jälkeen hän teki tutkimustyötä Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation laitoksella keskittyen anturitekniikan soveltamiseen rakennusten sisäilmaongelmien tutkimuksessa. [5] Vuosina 1982–2015 Mirja Salkinoja-Salonen ohjasi 54 väitöskirjaa.[4]
Salkinoja-Salonen on toiminut tutkijana Helsingin yliopiston ensimmäisessä huippuyksikössä (2002-2007) ja Suomen Akatemian huippuyksikössä (2008-2013).[6]
Uransa alkuaikoina Salkinoja-Salonen paneutui kemikaalien biohajoavuuden tutkimusmenetelmiin tutkimalla Royal Shell -laboratoriossa mikrobien kykyä hajottaa synteettisiä pesuaineita. Suomessa hän tutki synteettisten ja kloorattujen yhdisteiden biohajoavuutta. Salkinoja-Salosen tutkimukset edesauttoivat, että metsäteollisuus siirtyi sellun valkaisussa happivalkaisuun. Hänen tutkimuksensa vaikuttivat myös siihen, että sahateollisuus luopui myrkyllisen ja vesistöjen pohjaan kertyvän kloorifenolin käytöstä sahatavaran sinistysestossa . [2]
1990-luvulta lähtien Salkinoja-Salonen on tutkinut mikrobien tuottamia myrkkyjä hometaloista, rehuista ja ruokamyrkytyksiä aiheuttaneista elintarvikkeista.[2] Samanaikaisesti hän on selvittänyt kemikaalien yhteyttä asumisterveyteen. Maaleissa, liimoissa, desinfiointi- ja puhdistusaineissa sekä kosmetiikassa yleisesti käytetyt PHMB-yhdisteet ovat osoittautuneet haitallisiksi erityisesti hengitysilmassa. Salkinoja-Salosen tutkimukset ovat osoittaneet, että jos sisäilmaongelmia pyritään ehkäisemään kemikaaleilla, saadaan pahimmillaan aikaan myrkyllisiä yhdisteitä, jotka aiheuttavat pysyviä vaurioita ihmisen hermostoon ja immuunipuolustusjärjestelmään.[5]
Tutkimuksissaan Salkinoja-Salonen on soveltanut uusia menetelmiä kohteisiin, joihin liittyy voimakkaita huolia. Tämän takia hänen tuloksensa ovat herättäneet toisinaan vilkasta keskustelua ja väittelyä tutkijoiden kesken. [7][8][9][10]
Palkitessaan Mirja Salkinoja-Salosen 2023 Suomen Kulttuurirahasto totesi: "Tekninen, kemiallinen sekä mikrobiologinen tutkimus yhdistyvät Salkinoja-Salosen työssä poikkeuksellisella tavalla. Hän ei ole arastellut tuoda esiin tutkittua tietoa, vaikka se olisi poikennut elintarvike- ja rakennusteollisuuden tai maatalouden vallitsevista käytännöistä."[5]
Tunnustukset
Mirja Salkinoja-Salonen on saanut lukuisia kunnianosoituksia, muun muassa seuraavat:
Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin hän sai 1996 ja samana vuonna Maj ja Tor Nesslingin tunnustuspalkinnon työstä ympäristötutkimuksen ja -opetuksen hyväksi.[4]
Hänet valittiin vuonna 2004 Suomen Kemiallisen Seuran ja Kemianteollisuuden liiton jäsenäänestyksessä nykyajan toiseksi tärkeimmäksi suomalaiseksi kemistiksi. [4]
Vuonna 2013 hänet kutsuttiin American Academy of Microbiologyn jäseneksi.[11] Akatemia toimii suurimman mikrobiologian alan tiedejärjestön American Society for Microbiologyn yhteydessä.
Aalto-yliopisto nimitti Salkinoja-Salosen vuonna 2016 rakennustekniikan kunniatohtoriksi. [4]
Hän sai 2023 Suomen Kulttuurirahaston palkinnon merkittävästä kulttuuriteosta. Palkinto myönnettiin "ilman, maan ja veden puhdistajalle, terveyden edistäjälle". [5]
