Minnesota-malli

Minnesota-malli on alun perin Yhdysvalloissa kehitetty alkoholismin hoitofilosofia. Se sai alkunsa Minnesotan osavaltion alueella käynnistyneistä kokeiluista. Hoidon tavoitteena on päihteetön elämä. Suomeen hoitomallin toi Toivo Pöysä.[1]

Hoitomalli on kehitetty 1940-luvun lopulla Yhdysvalloissa Minnesotan osavaltiossa Willmarin valtionsairaalassa.[2]

Hoidon periaatteet

Minnesota-malli on enemmän ihmisen voimavaroihin luottava koulutusohjelma kuin terapiamuoto (Ekholmin 2003a: 237). Mallin kantavia ajatuksia ovat:

  1. Päihderiippuvuus on sairaus, ja siihen sairastuneita henkilöitä tulee hoitaa kaikin käytettävissä olevin voimavaroin.
  2. Päihderiippuvaisia tulee kohdella tasavertaisina ihmisinä.
  3. Hoidon tulee olla kokonaisvaltaista eli sen tulee tukea toipumista fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja hengellisesti.
  4. Tavoitteena on päihteettömyys ja luova elämäntapa.[3]

Minnesota-malli määrittää päihdetyön peruslähtökohdat ja toiminta- periaatteet, mutta ei hoito-ohjelmien yksityiskohtaisia sisältöjä (Ekholm 2003a: 235). Mallia soveltava hoitopaikka laatii omat sisältönsä painottaen ja käyttäen mallin periaatteita vaihtelevin vahvuusastein. Suomeen mallin toi 1980-luvun alussa Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Toivo Pöysä. Minnesota-mallin suomenkieliseksi nimeksi tuli melko yleisessä käytössä oleva myllyhoito.(Ekholm 2003a: 235, 240.)[3]

Taustaa

Nimensä mukaisesti Minnesota-malli sai alkunsa Minnesotan osavaltion alueella käynnistyneistä kokeiluista. Ensimmäinen kokeilu oli Pioneer House -niminen ohjelma, jonka käynnisti vuonna 1948 osavaltion ensimmäinen AA:ssa toipuva alkoholisti yhdessä terveys- ja sosiaalitoimen kanssa. Hoidon kohderyhmänä olivat työttömät. Vuonna 1949 käynnistyi Hazelden-niminen yksikkö. Sen ohjelma perustui AA:n, tuolloin varsin uuden ryhmäliikkeen, 12 askeleen ohjelmaan ja oli tarkoitettu koulutetulle väestönosalle. Työntekijänä oli toipuva alkoholisti ja hoidossa muutama potilas. Ohjelma koostui neljästä kohdasta:

  1. Käyttäydy vastuullisesti.
  2. Osallistu AA:n ohjelmaa käsittelevien luentoihin.
  3. Keskustele muiden potilaiden kanssa.
  4. Sijaa vuoteesi.

Vuonna 1950 psykiatri Nelson Bradley ja psykologi Daniel J. Anderson käynnistivät Willmarin mielisairaalassa hoito-ohjelman alkoholistipotilaille. Ohjelmassa luovuttiin potilaiden lukitsemisesta suljetuille osastoille ja palkattiin sairaalaan työhön AA:ssa toipuvia alkoholisteja. Ohjelma oli hyvin yksinkertainen: Niin paljon psykiatrista apua kuin mahdollista ja AA-ohjelman esittely. Edellä mainitut kokeilut olivat kiinteässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Andersonin siirryttyä Willmarista Hazeldenin johtoon mielenterveystyö ja AA-pohjaiset työtavat yhdistyivät toisiinsa. Yhdysvalloista 12 askeleen ohjelma on luonnollisesti ensimmäiseksi levinnyt muihin englanninkielisiin maihin, kuten Kanadaan ja Britanniaan. Etelä-Amerikassa Meksiko ja Brasilia ovat ottaneet mallin käyttöön. Pohjoismaista ensimmäinen oli Islanti vuonna 1978. 1980-luvulla seurasivat toisiaan Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Islannissa malli kattaa yli 70 % päihdetyöstä. Ruotsissa on useita 12 askeleen ohjelmaa toteuttavia itsenäisiä ja sairaaloiden yhteydessä toimivia hoito-ohjelmia.[1]

Hoito Suomessa

Terveyskeskuslääkäri voi antaa lähetteen hoitopaikkaan. Lähete mahdollistaa matkakorvausten saamisen Kelalta. Kela ei maksa varsinaista hoitoa mutta voi kustantaa kuukauden kestävän perushoitojakson aikaisen sairausloman. Hoito alkaa yleislääkärin arviolla alkoholistin tilanteesta, kunnosta ja mahdollisesta muiden päihteiden tai psyykenlääkkeiden käytöstä.lähde?

Suomessa Minnesota-mallin mukaisia hoitopaikkoja on noin 100. Ruotsissa hoitopaikkoja on noin 3 000.[4]

Ensimmäinen Minnesota -mallinen hoitolaitos avattiin Suomessa 1.6.1982 Espoon Pellaksessa ja se sai nimekseen Myllyhoito.[5] Klinikkaa pyöritti Kalliolan setlementti, jonka Nurmijärvellä sijaitseva Kalliolan klinikka tarjoaa Minnesota-mallista hoitoa yhä vuonna 2022.[6]

Laajasti Minnesota-mallia soveltavia hoitoyksikköjä Suomessa ovat esimerkiksi Lapualla toimiva Minnesota-Hoito Oy,[3] Lammilla toimiva päihdehoitokeskus Maivita Oy,lähde? Kärkölässä toimiva Kantamo, Kirkkonummella toimiva Fria-klinikka Oy, Naantalissa toimiva Aarni Rehab Oy ja Ähtärissä toimiva Fenix-klinikat. Minnesota-mallin filosofian mukaan hoidon tarjoajat ovat käyneet itse läpi hoidon.lähde?

Lapualaisen Minnesota-Hoito Oy:n perusti vuonna 1992 yksityishenkilö, joka itse on Minnesota-mallin mukaisella hoidolla toipunut alkoholisti. Ensimmäiset potilaat otettiin hoitoon vuonna 1993.[3] Väitöstutkimuksen mukaan Minnesota-Hoito Oy:n potilaista kaksi kolmasosaa saavutti raittiuden. Tutkimuksen perusteella ei voida antaa tyhjentävää vastausta Minnesota-hoidon yleisistä raitistumistuloksista.[7][8] Minnesota-Hoito toimii hyvin ja ottaa uusia potilaita vastaan päivittäin.

Lähteet

  • Oinas-Kukkonen, Heikki: Alkoholistin ja hänen läheisensä samanaikainen toipuminen vapauttavana oppimisprosessina Minnesota-hoidossa. Oulu: Oulun yliopisto, 18.11.2013. ISBN 978-952-62-0295-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2019).

Viitteet

  1. ↑ a b Heitto, Pertti: Historiaa Myllyhoitoyhdistys ry. Arkistoitu 11.12.2013. Viitattu 2.12.2019.
  2. ↑ Oinas-Kukkonen, s. 71}}
  3. ↑ a b c d Oinas-Kukkonen, s. ?
  4. ↑ Päihdeasiantuntija jyrähtää: Kukaan ei uskalla puuttua alkoholismiin 6.8.2013. MTV3 Uutiset. Viitattu 27.11.2013.
  5. ↑ Yhdistys Myllyhoitoyhdistys. Viitattu 17.1.2022.
  6. ↑ Mitä Myllyhoito on Kalliolan klinikka. Arkistoitu 18.1.2022. Viitattu 17.1.2022.
  7. ↑ Ovaskainen, Teppo: Alkoholisti tutki oman hoitonsa: ”Miksi tätä ei käytetä Suomessa laajemmin?” Uusi Suomi. 28.11.2013. Viitattu 2.12.2019.
  8. ↑ Hirvonen, Tuomas: Tutkimus: Vertaistuki auttaa alkoholismin selättämisessä Yle Uutiset. 25.11.2013. Viitattu 27.11.2013.

[1]

Aiheesta muualla