Mikkelin vankila (entinen Mikkelin lääninvankila) on Mikkelin keskustassa Päiviönkadulla sijaitseva suljettu laitos eli vankila[1]. Vankilassa on paikkoja 116 vangille[2]. Keskimääräinen vankiluku vuonna 2014 oli 70. Vankilassa työskentelee noin 70 henkilöä[1].
Mikkelin vankila valmistui vuonna 1843[2]. Uusi laajennusosa otettiin käyttöön 21. maaliskuuta 2012.[1] Vankilan peruskorjaus alkoi syksyllä 2013 ja valmistui heinäkuussa 2015. Peruskorjauksen myötä vankilaan tuli 56 uutta vankipaikkaa.[3][4]
Kun Mikkelistä tuli keisarin käskystä läänin pääkaupunki, sinne tuli tarve rakentaa lääninvankila. Arkkitehti C. L. Engel suunnitteli seitsenpiippuisen laitoksen yhtenä viimeisimmistä töistään. Vankila oli valmistuessaan moderni sellivankila, jonka pohjakuvat olivat esillä vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä. Mikkelin kasarmille vedettiin kellonaru, jonka avulla vankilaan saatettiin hälyttää kasakoilta apua. Kansalaissodan aikana vankila täyttyi punavangeista. Jatkosodan aikana vankilassa säilytettiin rintamalta karanneita sotilaita sekä neuvostoliittolaisia desantteja, jotka sotaylioikeus oli tuominnut kuolemaan.[6]
Tunnettuja Mikkelin lääninvankilan vankeja
Ilmari Kianto istui Mikkelin lääninvankilassa tutkintavankeudessa maanpetoksesta syytettynä talvisodan aikana.[7]
Matti Markkanen eli Volvo-Markkanen istui tuomiotaan Mikkelin lääninvankilassa ja karkasi lokakuussa 1977.[8]
Vuonna 2016 ilmenneet laittomuudet ja muut epäkohdat
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies suoritti Mikkelin vankilassa tarkastuksen marraskuussa 2016, koska eräs vanki kanteli hänelle nöyryyttävästä kohtelustaan[9]. Vankilan toiminnassa paljastui useita vakavia laittomuuksia, joihin apulaisoikeusasiamies pyysi Mikkelin vankilalta, Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueelta sekä rikosseuraamuslaitokselta vastineen huhtikuun 2017 loppuun mennessä.[5][10] Tarkastuksessa käytiin läpi vain osa vankilan toiminnoista, ja huomautettavaa voi löytyä enemmänkin[10]. Rikosseuraamuslaitos oli aiemmin omassa tarkastuksessaan kiinnittänyt huomiota samoihin seikkoihin, mutta ei silti ollut korjannut niitä[5].
Talvella 2015−2016 vartijat kantoivat vangin ulkoilupihalta väkisin eristysselliin ärsyynnyttyään siihen, että hän ei käskettäessä siirtynyt ikkunapelliltä. Erityissellissä hänelle tehtiin peililasien edessä henkilöntarkastus. Kertomansa mukaan vanki joutui riisuuntumaan 7–8 vartijan edessä ja odottamaan kauan alasti seisten erityssellivaatteita. Hän joutui nukkumaan valaistussa huoneessa.[9]
Oikeusasiamiehen edustaja kysyi vankilalta useaan otteeseen tietoja, mutta vankila jätti vastaamatta kysymyksiin, eikä toimittanut pyydettyä valvontakameratallennetta. Vankilan yleisluontoisen vastauksen mukaan vartijoita oli ollut vain 4 ja toimien syynä oli epäily vangin päihtymyksestä sekä tarpeesta seurata hänen mielenterveyttään. Vankilanjohdon mukaan tapauksessa ei ollut mitään ongelmia, vaan se piti tapahtunutta vankilan yleisenä toimintatapana. Vankilan väitteiden tueksi ei löytynyt vaadittavia päätöksiä, eikä ilmoituksia. Oikeusasiamies antoi vankilalle huomautuksen, koska se katsoi, ettei kyse ollut yksittäisestä tapauksesta, vaan vakavasta huolesta, ettei vankilassa sovelleta tai ei edes tunneta asiaa koskeva säännöksiä. Apulaisoikeusasiamies esitti, että Suomen valtio eli Valtiokonttori maksaa vangille rahallisia korvauksia ihmisoikeusloukkauksesta. Tapauksen takia oikeusasiamiehen tarkastajat menivät vankilaan kahdeksi päiväksi tarkastukselle, puhuttivat vankeja ja henkilökuntaa sekä kävivät vankilan tilanteen läpi.[9]
Tammikuussa julkaistun tarkastuskertomuksen mukaan henkilökunta on vaatinut tarkastettavakseen vankien asianajajalleen osoittamia asiakirjoja, mikä loukkaa asianajosalaisuutta.[5] Vankien pyydettyä itselleen omia esineitään, kuten pelikonsolin tai talvivaatteita pakkasella, heille oli vastattu suoraan kieltävästi, vaikka lain mukaan pyyntö kuuluu ratkaista hallintopäätöksellä, johon vanki voi hakea muutosta[5][10]. Vankilan mukaan jälkimmäinen epäkohta on tarkastuksen jälkeen korjattu ja toisin kuin aiemmin, vanki saa muutoksenhakuun ohjausta.[5][2]
Vankilan vahvistettuun järjestyssääntöön oli tehty lisäyksiä, joita ei vahvistettu[5]. Vahvistamattomat poistumislupa-, kurinpito- ja tapaamiskäytännöt ovat tiukempia kuin muualla[2]. Mikkelistä on esimerkiksi päässyt lomille huomattavasti harvemmin kuin muista suljetuista vankiloista ja vankilan ulkopuolella lääkäriin menevän vangin on pidettävä vankilan vaatteita, vaikka määräys on laiton[10][5]. Vankien mukaan vartijoiden käytös on halveksivaa[5]. Vangeille on annettu pienistäkin käytösrikkomuksista ankaria seuraamuksia ja heitä on viety suoraan eristysosastolle voimakeinoin ilman erillistä arviointia[10]. Vankila vastasi nuhteluun ottamalla tammikuussa 2017 käyttöön uuden järjestyssäännön[2].
Vankilan rakennushankkeissa on sivuutettu vankeuslaissa asetettuja vaatimuksia ja se, mitä tiloja vankilassa tulee olla[2]. Vankilasta puuttui oma osasto tutkintavangeille, vaikka siitä säädetään laissa ja kansainvälisissä sopimuksissa[10]. Liikunnan harrastusmahdollisuudet ovat myös erittäin huonot, koska vankilasta puuttuvat esimerkiksi lukuvalot, erilliset lapsitapaamistilat ja kuntosali, joka löytyy muista Suomen vankiloista[10][2]. Vankila ilmoitti tarkastuksen jälkeen perustaneensa tutkintavankien osaston, lisänneensä liikuntatiloja ja hankkineensa välineitä[2]. Eristyssellit olivat karut ja epäsiistit, erään eristyssellin kaltereissa oli esimerkiksi ulostetta. Moitteita saivat myös ulkoiluolosuhteet sekä kirjaston pienuus[10].
Mikkelin vankilan johtaja Eva Vesanen ei osaa sanoa, miksi huomautusten kirjo oli niin laaja[10].
Eskola, Sari. Isoisäni rosvopäällikkö - vankilanjohtajan tarina. Väyläkirjat 2024. ISBN 978-952-396-141-8
Ikonen Timo. Volvo-Markkasen pako, Ilmari Kiannon kirjeet ja punavankien ahtaus – Mikkelin vankilalla hurja historia. 11.8.2015 https://yle.fi/a/3-8217139
