Mika A. Sillanpää (s. 1976[1]) on suomalainen teknillisen fysiikan tohtori, joka työskentelee Aalto-yliopiston kvanttinanomekaniikan professorina.[2][3][4]
Sillanpää valmistui Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi 1999 ja tekniikan tohtoriksi 2005 pääaineenaan teknillinen fysiikka.[4] Hänen englanninkielinen väitöskirjansa (2005) oli otsikoitu Quantum device applications of mesoscopic superconductivity.[1] Väitöskirjatyön ohjaajina olivat professori Martti M. Salomaa.
Sillanpää on tutkimut useita kvanttimekaanisia ilmiöitä, rakenteita ja ratkaisuja, joilla voitaisiin pohjustaa kvanttitiedon siirtämistä ja näin luoda perustaa kvanttitietokoneiden rakentamiselle. Vuonna 2007 Sillanpää kumppaneineen ___... (Nature 2007)... kohinan poistamista....[5] Sittemmin Sillanpää osoitti tutkimusryhmineen esimerkiksi, miten kvanttimekaanisen lomittumisen voi mitata suoraan (Science, 2021). Kokeessa makromittakaavan rumpua värisytettiin mikroaalloilla, ja tämä sai lähekkäisen toisen rumputason värähtelemään. Tapahtumaa ei voida selittää klassisen mekaniikan perusteella. Siirtynyt oskillaatio mitattiin mikroaaltolaserin avulla. Suora mittaus osoitti samalla, ettei kvanttifysiikan atomitason perusperiaatteisiin kuuluva Heisenbergin epätarkkuusperiaate päde yksittäisten hiukasten kokoluokkaa paljon suurempien kvanttimekaanisten kappaleiden kohdalla. Näistä voidaan Sillanpään mukaan mitata sekä paikka ja värähtelynopeus tarkasti.[6][7]
Sillanpään johtama tutkimustyö on voittanut useita arvostettuja viisivuotisia tutkimusrahoituksia Euroopan tutkimusneuvostolta (ERC). Hän on yksi harvoista suomalaisista, jotka ovat saaneet kolme erillistä tutkimusapurahaa ERC:ltä: ERC Starting Grant (2009: tutkimustyö 2010-2014), ERC Consolidator Grant (2013: tutkimustyö 2015-2019)[8] ja ERC Advanced Grant (2020-).[9]
Sillanpää kutsuttiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2016.[2] Physics World -lehti palkitsi hänet kumppaneineen vuoden 2021 läpimurrosta fysiikan alalla Sciencessä julkaistun uraauurtavan tutkimustyön johdosta.[10]
Lähteet
- ↑ a b Mika A. Sillanpää: Quantum device applications of mesoscopic superconductivity (ISBN 951-22-7567-8 ja ISBN (9512275686 (pdf)); PhD thesis/ Aalto University) 2005. Espoo: Helsinki University of Technology. Viitattu 25.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Kotimaiset jäsenet 4.10.2024 (päivitetty). Suomalainen Tiedeakatemia, acadsci.fi. Viitattu 25.10.2024.
- ↑ Gavin Pugh & Oona Hilli: Mika A. Sillanpää: Olisi hyödyllistä, jos meillä olisi laboratoriossa pari mustaa aukkoa 21.9.2023. Aalto-yliopisto, aalto.fi. Viitattu 25.10.2024. (suomeksi)
- ↑ a b Mika Sillanpää Aalto-yliopisto, aalto.fi. Viitattu 25.10.2024. (suomeksi, englanniksi)
- ↑ Mika A. Sillanpää, Jae I. Park & Raymond W. Simmonds: Coherent quantum state storage and transfer between two phase qubits via a resonant cavity (DOI https://doi.org/10.1038/nature06124)+Nature, 449 (2007): 438–442. 27.9.2007. Viitattu 25.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Laure Mercier de Lépinay, Caspar F. Ockeloen-Korppi, Matthew J. Woolley & Mika A. Sillanpää: Quantum mechanics–free subsystem with mechanical oscillators (DOI 10.1126/science.abf5389) Science, 372 (6542): 625-629. 7.5.2021. Viitattu 25.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Miina Viljanen: Tutkijat todistivat, että kvanttimaailman outo haamuvaikutus toimii myös isommilla kappaleilla Helsingin Sanomat, hs.fi. 20.5.2021. Viitattu 25.10.2024. (suomeksi)
- ↑ ERC Consolidator Grants 2013 - Results List of Principal Investigators 18.2.2014. European Research Council, erc.europa.eu. Viitattu 25.10.2024. (englanniksi)
- ↑ ERC Advanced Grants 2020 - List of Principal Investigators – All domains 22.4.2021. European Research Council, erc.europa.eu. Viitattu 25.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Hamish Johnston: Quantum entanglement of two macroscopic objects is the Physics World 2021 Breakthrough of the Year physicsworld.com. 14.12.2021. Viitattu 25.10.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Tieteilijät | |
---|