Mihajlo Idvorski Pupin (serb. Михајло Идворски Пупин, myös kirjoitusasussa Michael Idvorsky Pupin; 4. lokakuuta 1858 Idvor, Itävallan keisarikunta – 12. maaliskuuta 1935 New York City) oli serbialais-yhdysvaltalainen fyysikko. Pupin kehitti menetelmän, jolla puhelinliikenteen kantamaa voitiin pidentää kytkemällä johdolle induktanssia lisääviä keloja kumoamaan kapasitanssia. Menetelmää kutsutaan keksijänsä mukaan pupinoinniksi.[1][2]
Elämä ja ura
Pupinin perhe oli serbialaista alkuperää, ja hänen lukutaidottomat vanhempansa kannustivat häntä kouluttautumaan. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1874 ja teki sekalaisia töitä ennen kuin hän suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1883. Samana vuonna hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Pupin opiskeli sitten Cambridgen yliopistossa ja väitteli tohtoriksi Berliinin yliopistossa vuonna 1889. Vuonna 1889 hän aloitti matemaattisen fysiikan opettamisen Columbian yliopistossa.[1][2]
Pupinin sähkötekniikan alan keksintöihin kuului muun muassa laitteita, joita käytettiin laajalti lennätin- ja puhelinliikenteessä. Patenttiensa myötä hänestä tuli vauras, ja hän käytti omaisuuttaan stipendirahastojen, säätiöiden ja museoiden rahoittamiseen. Pupin tutki myös röntgensäteitä ja kehitti uuden menetelmän röntgenkuvien ottamiseen.[2][1]
Pupin sai vuonna 1924 Pulitzer-palkinnon omaelämäkerrallisesta teoksestaan From Immigrant to Inventor (1923). Hänet valittiin Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1904 ja hän oli NASA:n edeltäjän NACA:n perustajia vuonna 1915. Presidentti Woodrow Wilsonin läheisenä ystävänä Pupin oli neuvonantajana Jugoslavian rajojen määrittämisessä ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen.[3][1]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
,_Physicist_(2551884992)_(deriv).jpg)
