Mihail Grigorjevitš Rošal (ven. Михаил Григорьевич Рошаль, 22. toukokuuta 1897 Pietari^[1] – 1985) oli venäläinen bolševikki, joka toimi sittemmin puolue- ja hallintotehtävissä.

Mihail Rošal syntyi kauppiaan perheeseen. Hänen veljensä oli Venäjän sisällissodassa ammuttu bolševikki Semjon Rošal. Mihail liittyi bolševikkipuolueeseen vuonna 1915 ja perusti helmikuun vallankumouksen jälkeen sotilasneuvoston Novgorodiin. Puolueen keskuskomitea lähetti hänet huhtikuussa Helsinkiin, jossa hän toimi puoluekomitean sihteerinä, perusti Volna-lehden ja osallistui Itämeren laivaston edustajainkokoukseen.^[1][2]

Rošal pidätettiin heinäkuussa 1917 ja vietiin Pietariin Krestyn vankilaan, mutta päästettiin pian vapaaksi. Hän palasi Novgorodiin, jossa hän toimi bolševikkipuolueen kuvernementtikomitean sihteerinä ja sotilaiden vallankumouskomitean jäsenenä sekä johti paikallista neuvostojen sanomalehteä. Rošal toimi myöhemmin puolue-, neuvosto- ja taloushallinnon tehtävissä Voronežissa, Kazanissa, Harkovassa ja Moskovassa osallistuen puolueen ja neuvostojen edustajainkokouksiin. Hän valmistui Moskovan Baumanille nimetystä mekaaniikan ja koneenrakennusinstituutista vuonna 1935 ja sai komennuksen asetehtaan johtajaksi Penzaan.^[2]

Rošal pidätettiin vuonna 1937 ja tuomittiin vuonna 1940 viideksitoista vuodeksi pakkotyöhön neuvostovastaisesta toiminnasta syytettynä. Hänet vapautettiin^[3] ja rehabilitoitiin vuonna 1954, ja samana vuonna hänelle myönnettiin valtion eläke. Rošal on kirjoittanut vallankumoushistorialliset teokset Sobytija oktjabrja v Novgorode (1957), Na putjah revoljutsii (1957) ja Zapiski iz prošlogo (1966).^[2]