Mielensäpahoittaja on kirjailija Tuomas Kyrön luoma kuvitteellinen hahmo, joka kirjoittaa lehtien yleisönosastoihin erilaisia valituskirjeitä. Mielensäpahoittajan kirjoituksia kuultiin alun perin radiossa Antti Litjan tulkitsemina. Kirjoituksia on sittemmin julkaistu useassa kirjassa sekä Helsingin Sanomissa joulusta 2010 vuoden 2012 puoliväliin saakka. Litjan lukemat kirjeet ovat saatavilla CD-levyillä.^[1] Hahmosta on tehty useita elokuvia, ja Litja näytteli roolin ensimmäisessä elokuvassa Mielensäpahoittaja (2014). Suomen Kansallisteatterissa hahmoa on Litjan sairastuttua esittänyt näyttelijä Vesa Vierikko.^[2] Tampereen Työväen Teatterin tuotannossa Mielensäpahoittajan Suomi (2017) hahmoa esittää Raimo Grönberg.^[3]

Mielensäpahoittajan kielen tunnusmerkkejä ovat aloituslause ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” sekä sanan ”kyllä” omintakeinen käyttäminen esimerkiksi ilmauksissa ”kyllä en” tai ”kyllä ei/kyllä ei ole/kyllä ei ollut”.^[1] Mielensäpahoittaja on noin 80-vuotias jäärä, joka puhuu Hämeen murretta ja asuu maaseudulla, jota hän nimittää Sysi-Suomeksi, jossakin Päijänteen länsipuolella, suurin piirtein yhtä kaukana kaikista lähimmistä kaupungeista, joita lienevät Lahti, Tampere ja Jyväskylä. Hänen murteessaan /d/ korvautuu /r/:llä, kuten esimerkiksi sanassa ”rikdaattori”, jossa kuitenkin esiintyy myös hyperkorrekti /d/.^[4]

Valittamaan Mielensäpahoittaja ryhtyi, kun lääkäri vaati muuttamaan elintapoja. Vastoin lääkärin mielipidettä Mielensäpahoittaja ei kuitenkaan muuttanut ruokavaliotaan vaan ryhtyi ”rehellisesti valittamaan” ja kysyi sitten: ”Onko sen jälkeen ollut kaikki arvot kohdallaan? Kyllä ovat.”^[5] Aluksi valituksia saivat kuulla 13 vuoden ajan Mielensäpahoittajan emäntä ja ainoa ystävä Yrjänä. Nyttemmin Mielensäpahoittaja asuu yksinään kodissaan, sillä emäntä on terveyskeskuksen vuodeosastolla (joissakin episodeissa Kuusikoti-nimisessä hoitolaitoksessa) eikä tule enää koskaan kotiin. Ystäviä Mielensäpahoittajalla ei enää ole, sillä ainoa ystävä, Yrjänä, on kuollut. ”– – eikä ole väärin miettiä onko minulla muita ystäviä. Kyllä ei ole kun ei ollut tarvis”, sanoo Mielensäpahoittaja. Kun ei kotipuolessa enää ole kuuntelijoita, hänen täytyy osoittaa valituksensa lehtien yleisönosastoille.^[5]

Mielensäpahoittajalla on kaupungissa, 300 kilometrin päässä (luultavasti Helsingissä) asuva poika sekä miniä, joiden kanssa hän ei oikein tule toimeen: ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun poika kutsui jouluksi kotiinsa.” Miniä ei esimerkiksi osaa arvostaa perunaa riittävästi ja aiheuttaa mielipahaa tarjoamalla joulukinkun sijaan kalkkunaa.

Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä sekä arkielämän asioista että maailmantapahtumista. Erityisen paljon huomiota maailmalla on saanut Ruotsin kuningashuone ja monarkia, ja myös Pohjois-Korean diktaattorit ovat olleet kritiikin kohteina. Kotimaan asioiden suhteen Mielensäpahoittaja uskoo esimerkiksi, että televisiolupamaksun vastineeksi olisi saatava olympialaisista kultamitaleja. Hän muistelee Münchenin olympialaisia. “Silloin lupamaksu toimi. Lasse Virén ja Pekka Vasala voittivat.” Muutoin hän katsoisi televisiosta mieluiten maakuntahiihtojen viestikilpailuja, jos niitä lähetettäisiin, niin kuin hän sanoo 1960-luvulla tehdyn.^[6] Vallanpitäjistä kritiikkiä saa pääministeri, joka on kieltänyt antamasta kerjäläisille rahaa. ”Sama mies, jolta eivät uuniperunat ja sutturat lopu.”^[7] Samoin saavat kritiikkiä kansanedustajat ja kunnallispoliitikot, koska ovat vapauttaneet Mielensäpahoittajan ikäluokan jätevesiuudistuksen velvoitteista: ”Ollaanko siellä politiikassa ja kuntatasolla niin tyhmiä, että luullaan yli 68-vuotiaita köyhiksi?”^[8]

Mielensäpahoittaja-kirjojen kansikuvat on suunnitellut graafikko Mika Tuominen. Kansissa hahmo on kuvattu kasvottomana.^[9]

• Mielensäpahoittaja. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36626-4.
• Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Helsinki: WSOY, 2012.ISBN 978-951-0-39079-5.
• Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-40762-2.
• Mielensäpahoittajan Suomi: 100 tavallista vuotta. Helsinki: WSOY, 2017. ISBN 978-951-0-42110-9.
• Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja. Helsinki: WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-43503-8.
• Mielensäpahoittaja. NYT. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-44394-1.
• Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-44232-6.
• En juhli, Mielensäpahoittaja. Helsinki: WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-45266-0.
• Vasara ja käytettyjä nauloja, Mielensäpahoittaja. Helsinki: WSOY, 2021. ISBN 978-951-0-47368-9.
• Mielensäpahoittajan rakkaustarina. Helsinki: WSOY, 2022. ISBN 978-951-0-48703-7.

• Mielensäpahoittaja. Dome Karukosken ohjaama elokuva vuodelta 2014, pääosassa Antti Litja.
• Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Tiina Lymin ohjaama elokuva vuodelta 2018, pääosassa Heikki Kinnunen.
• Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä. Mika Kaurismäen ohjaama elokuva vuodelta 2022, pääosassa Heikki Kinnunen.
• Mielensäpahoittajan rakkaustarina Mika Kaurismäen ohjaama elokuva vuodelta 2024, pääosassa Heikki Kinnunen.
• Mielensäpahoittaja – Ennen kaikki oli paremmin. MTV3:n TV-sarja vuodelta 2019, pääosassa Heikki Kinnunen. ^[10]