Michael Anckarsvärd, ennen aateloimista Crosswa, (9. maaliskuuta 1742 Högfors, Västmanland – 23. maaliskuuta 1838 Karlslund)[2] oli ruotsalainen sotilas ja valtiomies.[3]
Sotilasuran alkuvaiheet
Michael Anckarsvärd oli syntyjään vallonialaisesta Crosswan ruukinomistajaperheestä.[1] Hän opiskeli aluksi yliopistossa, mutta osallistui vuodesta 1759 alkaen Pommerin sotaan nuorena kersanttina Ruotsin kenttätykistön joukoissa, jolloin armeijan ylipäällikkö Augustin Ehrensvärd kiinnitti häneen huomiota ja värväsi hänet Ruotsin saaristolaivaston vänrikiksi.[1][3]
Ehrensvärdin mukana Crosswa siirtyi palvelukseen Suomeen Viaporiin. Palvellessaan siellä saaristolaivastossa hän osallistui vuonna 1772 Kustaa III:n vallankaappaukseen. Tuestaan kuninkaalle hänet ylennettiin luutnantiksi ja aateloitiin nimellä Anckarsvärd.[1][3]
Viaporissa Anckarsvärd vastasi ensin korjaustelakan rakentamisesta. Myöhemmin hän luotsipäällikkönä johti saariston kartoittamista. Anckarsvärdin ahkeruus palkittiin nimittämällä hänet vuonna 1784 saaristolaivaston parhaiten varustetetun osaston, Viaporin eskaaderin, komentajaksi.[1][3] Tässä tehtävässään hän paneutui saaristolaivaston taistelutekniikoiden kehittämiseen.[1]
Kustaan sota 1788–1790
Kustaa III:n laatiessa hyökäyssuunnitelmia Venäjää vastaan kevättalvella 1788 Anckarsvärd oli ainoa upseeri kuninkaan sisäpiirissä, joka vastusti sotaa Venäjää vastaan. Tämän takia hän joutui Kustaa III:n epäsuosioon ja pidettiin vuonna 1788 poissa Kustaan sodan sodanjohdosta.[1] Ensimmäisenä sotavuonna 1788 hän johti molempia saaristolaivaston eskaadereja.[3]
Anckarsvärd ei suoraan ollut mukana Anjalan liitossa elokuussa 1788, ja kielsi liittolaisia vierailemasta saaristolaivaston aluksissa ja komentamiensa upseerien allekirjoittamasta Anjalan liittokirjaa. Hän kuitenkin vastusti edelleen sotaa ja piti valtiopäivien koolle kutsumista välttämättömänä.[1] Kustaa III:n silmissä Ackarsvärd oli petturi ja hänet vangittiin Viaporissa kevätalvella 1789 ja vietiin Tukholmaan odottamaan tuomiota. Valtakunnan ollessa sodasa Anckarsvärdin sotilaalliset taidot painoivat kuitenkin lojaalisuusepäilyjä enemmän. Kustaa III vapautti Anckarsvärdin kesällä 1789 ja ylensi hänet kenraaliadjutantiksi. Hänen vastuulleen tuli saaristolaivaston uudisrakentamisen vuoden 1790 sotakesää varten. Talven 1789–1790 aikana saaristolaivastoa laajennettiinkin lukuisilla pienemmillä aluksilla, kuten tukkisluupeilla, joilla tuli olemaan ratkaiseva merkitys seuraavana kesänä Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa saavutetuun voittoon.[1][3]
Virkamiesura
Kustaa III ei nimittänyt Anckarsvärdiä takaisin saaristolaivaston komentajaksi laivaston ylempien upseereiden pyynnöistä huolimatta. Vaikka Anckarsvärdillä oli kuninkaan luottamus sotilaana, Kustaa III ei luottanut hänen poliittisiin kantoihin. Tämän vuoksi hänet nimitettiin Kalmarin läänin maaherraksi vuonna 1790. Tätä tehtävää Anckarsvärd hoiti vuoteen 1810 saakka. Vuonna 1809 hänet kutsuttiin Ruotsin maamarsalkaksi valtiopäiville, jotka antoivat Ruotsille uuden hallitsijasuvun ja uuden valtiomuodon. Hän sai myös kreivin arvon ja ylennettiin kenraaliluutnantiksi.[1][3]
Teokset
Anckarsvärd julkaisi muistelmia Kustaan sodan vuosilta 1788–1790.[1][4]
- Tankar om 1789 års fälttåg
- Minnen från åren 1788–90
Lähteet
- Lappalainen, Jussi T., Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790. SKS, Helsinki 2011.
- Norman, Hans, Sjöfärder i Österled. En resa i historien. Forum Navale nr 68. Balkong förlag, 2020.
Viitteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
![Michael Anckarsvärd kuvattuna maamarsalkkana.[1] Kuva noin vuodelta 1854–1855.](Tiedosto:Anckarsv%C3%A4rd,_Michael_(ur_Svenska_landtmarskalkar).jpg)
