Metsätähti kasvattaa hennon, 5–20 cm korkean, kaljun ja useimmiten haarattoman varren. Kasvin juurakko on hoikka ja suikerteleva, ja jopa 2–3 m pituiset maarönsyt, joiden avulla kasvi leviää, voivat muodostaa laajoja kasvustoja. Lehdet ovat lähes ruodittomia ja suikeita tai puikeita, yleensä ruskeanvihreitä. Varren keskivaiheilla olevat suuremmat lehdet ovat ruusukkeena, alemmat pienet lehdet ovat kierteisesti ruusukkeen alla tai puuttuvat kokonaan.[6][7]
Valkoisia tai joskus vaaleanpunaisia, ratasmaisia kukkia on tavallisesti yksi tai kaksi, ja ne sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukat ovat pitkä- ja hentoperäisiä. Teriö on 11–19 mm ja yleensä 5–9-, tavallisimmin seitsemänliuskainen.[8]Heteitä on seitsemän. Emiö on yhdislehtinen ja yksiluottinen. Verhiön teräväkärkiset kapeat liuskat ovat monesti punertavia.[6][7]
Metsätähti kukkii Suomessa touko-heinäkuussa. Kukissa käy kuitenkin vain niukasti pölyttäjiä, mutta kasvullinen lisääntyminen on tehokasta. Yhdessä metsätähtiyksilössä on jopa 2–3 metrin mittaisia rönsyjä, joiden avulla kasvi leviää. Yksi metsätähden harvoista pölyttäjistä on Melanostoma mellinum -niminen kukkakärpänen.[6]
Metsätähden hedelmä on pieni, pallomainen, siniharmaa, verkkokuvioinen ja liuskaisesti avautuva kota. Läheltä katsottuna se muistuttaa suuresti pienikokoista jalkapalloa.[9][10][6][7]
Erikoisen, seitsenterälehtisen kukkansa takia metsätähti on tunnettu Suomessa myös nimellä seitsentähti. Kasveilla seitsemän on erittäin harvinainen kukkalehtien määrä.[10] Suomalaiset ovat antaneet myös monia muita nimiä metsätähdelle, joista yleisimpiä ovat aamutähti, tähtikukka ja päivänkämmen.[6]
Metsätähti kasvaa monenlaisissa metsissä kuivista kangasmetsistä rämeille, mutta yleisimmin kosteahkoissa kangasmetsissä. Sitä tavataan myös metsäniityillä, pientareilla ja puurajan yläpuolella tunturikankailla.[9][5]
Lähteet
Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Rolf Jonsson, Åke Lindau, Jan Moen, Arto Kurtto, My Gillberg: Pohjolan kukat, s. 30. Helsingissä, Otava: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5
↑Stevens, P. F. (2001-2010): Angiosperm Phylogeny Website (Primulaceae) mobot.org. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
↑Stevens, P. F. (2001–2010): Angiosperm Phylogeny Website (List of Genera in Myrsinaceae (= Myrsinoideae)) mobot.org. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
↑Rolf Jonsson, Åke Lindau, Jan Moen, Arto Kurtto, My Gillberg: Pohjolan kukat, s. 30. Helsinki, Otava: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5
↑ abRetkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998, s. 220.
↑ abcOulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005., s. 165.