Metodismi saapui Ruotsiin ensimmäisen kerran 1830- ja 1840-luvuilla Tukholmassa työskennelleen George Scottin välityksellä. Scott saarnasi Tukholmassa ns. Englantilaisessa kappelisssa. 1830-luvun metodistiherätyksen on sanottu luoneen pohjan monille ruotsalaisilleherätysliikkeille.[1]
Ruotsin metodistikirkko perustettiin samana vuonna 1868 ja vuonna 1876 kirkon asema tunnustettiin valtion tasolla ja metodistit saivat oikeuden kasteeseen, vihkimiseen ja hautaamiseen. Pian metodistit alkoivat julkaisemaan lehtiä kuten Lilla Sändebudet ja Svenska Sändebudet.[1]
Ruotsalaiset herätysliikkeet olivat ajan mittaan saaneet voimakkaita vaikutteita sekä Saksasta että Ranskasta. 1800-luvulla englantilainen vaikutus lisääntyi muun muassa Napoleonin sotien aikaisista kaupan ehdoista. Vuonna 1830 Tukholmaan saapui metodistisaarnaaja George Scott, joka huolehti Samuel Owenin metallityöläisten hengellisestä hyvinvoinnista. Scott oppi ruotsin kielen nopeasti ja alkoi saarnata ruotsalaisille. Scottia kutsuttiin runsaasti puhumaan eri kristillisten ryhmien tilaisuuksiin ja erityisesti hän osallistui raittiusliikkeen tilaisuuksiin.[2]
Vuonna 1839 Scott perusti metodistiseurakunnan Tukholmaan, jota pidetään Ruotsin ensimmäisenä vapaaseurakuntana. Scottin toiminta herätti paljon myös vastarintaa. Tukholmassa Scott saarnasi yhdessä ruotsalaisten herätysjohtajien kanssa Englantilaisessa kappelissa, joka myöhemmin nimettiin Betlehem-kirkoksi. Aluksi Aftonbladet kirjoitti Scottin toiminnasta myötämielisesti, mutta amerikanvierailujen aikaan mielipiteet kääntyivät Scottia vastaan. Myöhemmin Scottia pidettiin vaarallisena saarnaajana, joka toi ulkomaisia vaikutteita maahan. Suhtautumisen muutoksen ja Aftonbladetin propagandan vuoksi Scott jätti Ruotsin vuonna 1842.[2]
