Metallityöväen Liitto (usein myös Metalliliitto) oli suomalainenmetalliteollisuudessa työskennelleiden ammattiliitto, joka toimi vuosina 1930–2017. Se oli yksi SAK:n suurimmista jäsenliitoista. Metallityöväen Liittoon kuului vuoden 2016 lopussa noin 140 000 jäsentä, joista miehiä oli noin 83 prosenttia. He kuuluivat 291 ammattiosastoon.lähde? Metallityöväen Liitolla oli kahdeksan työehtosopimusta eri aloilla.
Metallityöväen Liitto yhdistyi vuonna 2017 kahden muun ammattiliiton kanssa Teollisuusliitoksi. Metallityöväen Liitto muutti sääntönsä ja vaihtoi nimensä Teollisuusliitoksi ylimääräisessä liittokokouksessaan 17.–18. toukokuuta 2017. Puuliitto ja Teollisuusalojen ammattiliitto lakkauttivat toimintansa ja niiden ammattiosastot liittyivät Teollisuusliittoon vuoden 2018 alkuun mennessä.[1]
Liitto julkaisi jäsenlehteä Ahjo, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1949.
Metalliliitto solmi kahdeksan työehtosopimusta, joissa sovittiin kunkin alan vähimmäistyöehdot: palkka, jota vähintään pitää maksaa, ylityökorvaukset, sairausajan palkka, vapaapäivät jne.
Metalliliitto solmi työehtosopimukset alan työnantajaliiton kanssa seuraaville aloille
teknologiateollisuus
malmikaivokset
auto- ja konealat
jalometalliala
pelti- ja teollisuuseristysala
mekaanisen metsäteollisuuden korjaamot
puolustusministeriön työpaikat
tekninen huolto ja kunnossapito
Lisäksi Metalliliiton jäseneksi saattoivat liittyä elektroniikka- ja sähköteollisuudessa, tietoliikennealalla ja energia-alalla työskennelleet. Kaikilla edellä mainituilla aloilla ammattiin opiskelleet saattoivat liittyä oppilasjäseniksi.
Historia
Metalliliiton edeltäjä Suomen rauta- ja metallityöntekijäin liitto (myöhemmin Suomen metallityöntekijäin liitto) perustettiin vuonna 1899. Se liittyi Suomen Ammattijärjestöön 1907 ja Kansainväliseen metallityöväen liittoon 1908.[2] Vuonna 1921 kommunistit liittolaisineen (SSTP) saivat Metalliliitossa enemmistön. Sosialidemokraatit lähtivät järjestöstä vuonna 1929. Metalliteollisuustyöntekijäin liitto lakkautettiin muiden SAJ:hin jääneiden liittojen tapaan vuonna 1930 ja sosiaalidemokraatit perustivat uuden Metallityöväen liiton.[2]
Vuonna 1949 metalliliitto erotti rakennustyöläisten kanssa lakkoilleet putkimiesten osastot. Kesäkuussa 1950 kyseiset osastot muodostivat Suomen Putkimiesliiton.[3]
SAK:n jakauduttua vuonna 1960 sosiaalidemokraatit perustivat Metalliliiton rinnakkaisjärjestöiksi Teräsliiton ja Korjaamoliiton, jotka kuuluivat SAJ:hin.[2] Liitot yhdistyivät jälleen uuden SAK:n perustamisen myötä. 1970-luvulla sosialidemokraatit ja kommunistit taistelivat liiton vallasta.
Metalliliitto oli mukana neuvotteluissa Teollisuusalojen ammattiliiton (TEAM) perustamiseksi. Helmikuussa 2009 asiasta järjestettiin jäsenäänestys, jossa 55,6 prosenttia kannatti fuusiota. Ylimääräisessä liittokokouksessa hanke ei kuitenkaan saanut taakseen säännöissä vaadittua 3/4 enemmistöä, koska vasemmistoryhmä asettui vastustamaan fuusiota, joten Metalliliitto päätti kesäkuussa jäädä ulos jatkoneuvotteluista. TEAM perustettiin ilman metallityöläisiä.[2]
Ylintä päätäntävaltaa Metalliliitossa käytti joka neljäs vuosi kokoontuva liittokokous. Jäsenet muodostivat valitsijayhdistyksiä, jotka asettivat ehdokkaat liittokokousvaaleihin. Liittokokousedustajat valittiin vaalipiireittäin. Suhteellisilla vaaleilla valitut edustajat edustivat jäsenistöä alueellisesti ja sopimusaloittain jäsenmäärän mukaisesti. Liittokokous päätti liiton toiminnan suuntaviivoista seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.
Liittokokous hyväksyi liiton säännöt, aluejärjestön säännöt ja ammattiosaston säännöt sekä ammattiosaston työhuonekunnan säännöt.
Liittokokous valitsi liiton puheenjohtajan ja liittosihteerin sekä muut liittohallituksen 18 jäsentä. Liittohallitus kokoontui noin joka kolmas viikko.
Liittokokous valitsi myös liittovaltuuston 56 jäsentä. Liittovaltuusto kokoontui vähintään kahdesti vuodessa. Liittovaltuusto käytti liiton korkeinta päätäntävaltaa liittokokousten välillä. Liittovaltuusto mm. hyväksyi liiton vuosittaiset toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä tilinpäätökset ja toimintakertomukset.
Liittohallitus nimesi työvaliokunnan, joka valmisteli asioita liittohallitukselle, toteutti liittohallituksen päätökset sekä päätti toimintaohjesääntönsä mukaisista asioista.
Metallityöväen Työttömyyskassan edustajiston vaalit järjestettiin samaan aikaan yhteistyössä Metalliliiton liittokokousvaalien kanssa. Työttömyyskassan edustajisto valitsi työttömyyskassan hallituksen ja valtuuston jäsenet.
Liittokokousvaalitulokset
Ensimmäiset yhtenäisen Metalliliiton vaalit järjestettiin marraskuussa 1971.
aMetallin yhteistyön vaaliliitto (sosiaalidemokraatit ja sitoutumattomat) bMetallin vaikuttajat -vaaliliitto (vasemmistoliittolaiset ja sitoutumattomat) cMetallin keskustan vaaliliitto, Keskustan ja sitoutumattomien vaaliliitto dMetallin demokraattinen vaihtoehto (1987), Kommunistien ja sitoutumattomien vaaliliitto, Jäsenvaltaa Metalliin vaaliliitto, Itsenäisen Metallin puolesta -vaaliliitto, Metallin jäsenten ääni eMetallin perussuomalaisten vaaliliitto fMuut vaaliliitot (1983–1987), Vaaliliittojen ulkopuoliset (1987–2012), Metallin remonttiryhmä (1991)
Eri puolilla maata oli 11 aluetoimistoa (Helsinki, Turku, Pori, Hämeenlinna, Tampere, Karhula, Varkaus, Jyväskylä, Vaasa, Oulu, Tornio).
Koulutus
Metallityöväen Liitolla oli oma kansanopisto, Murikka-opisto, joka toimii edelleen ja järjestää ammattiyhdistyskoulutusta ja työyhteisöjen työhyvinvointiin liittyvää koulutusta. Lisäksi liiton aluetoimistot järjestivät useita tapahtumia ja koulutustilaisuuksia alueillaan. Niiden järjestämä koulutus oli paikallisista tarpeista lähtevää.
Tutkimustoiminta
Metalliliitto teki säännöllisin väliajoin jäsentutkimuksia. Lisäksi liitto tuotti metalliteollisuuden ja autoalan toimialakatsaukset vuosittain. Samoin liitto julkaisi vuosittain palkkakehitysraportteja.
Ammattiliitto tuki SDP:n Paavo Lipposen presidentinvaalikampanjaa 31900 eurolla vuoden 2012 vaaleissa.[10]. Vuoden 2014 eurovaaleissa liitto tuki Vasemmistoliiton Erno Välimäen kampanjaa 10000 eurolla[11] sekä Kari Uotilan kampanjaa 5000 eurolla [12].
Vasemmistoliitto julkisti elokuussa 2009, että Metalliliitto oli puolueen suurin tukija ay-liikkeessä. Metalliliitto tuki puoluetta kahden vuoden aikana 33 000 eurolla.[13]
↑Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty I. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1944–1956, s. 298, 307–309, 332, 434-435. Otava, 2005. ISBN 951-1-20418-1
↑Eino Ketola: Suomen Metallityöväen Liitto 1961-1983.
↑Jenni Korkeaoja: Punainen Metalli. Kommunistit ja kansandemokraatit Suomen Metallityöväen Liitossa vuosina 1899–1983, s. 207, 259, 313, 366. Metallin Vasemmisto, 2008. ISBN 978-952-92-4263-4
↑Heikki Kehälinna & Harri Melin: Elvytyksestä uusiin haasteisiin. Näkökulmia SAK:n kasvuun ja muutokseen 1970-luvulla (SAK 1985), liite 8.
