Mercedes-Benz W120 ja W121 on Daimler-Benzin vuosina 1953–1962 tuottama keskisarjan Mercedes-Benz-henkilöautojen sarja. W120 oli Mercedes-Benzin ensimmäinen itsekantavalla korilla valmistettu automalli. W120 ja W121 saivat lempinimen Ponton (saks. Ponttooni) niiden ponttoonimaisen muotoilun johdosta, jossa erilliset lokasuojat, astinlaudat ja erillinen X-muotoinen ovaaliputkirunko oli korvattu virtaviivaisemmalla ja tilavammalla korirakenteella. W120-sarjaa myytiin 180 ja 180D-malleina, ja vuonna 1956 julkaistua W121-sarjaa myytiin 190 ja 190D-malleina. Sarja toimi pohjana useammalle mallille seuranneina vuosina, laajentaen tarjontaa 6-sylinterille ja 2-ovisille malleille.[1][2]
[3]
Ponttooni-mallisto kattoi 80% Mercedes-Benz-autojen tuotannosta vuosina 1953-1959.[4] W120 ja W121-sarjat katsotaan nykyisen E-sarjan ensimmäiseksi edeltäjäsarjaksi.
Ajoturvallisuus nousee tärkeämpään asemaan
Daimler-Benz oli toisen maailmansodan jälkeen jatkanut tuotantoaan sotaa edeltäneellä neljäsylinterisellä 170 V-mallilla alkaen vuodesta 1946, normaalin henkilöautovalmistuksen käynnistyessä jälleen 1947 ensimmäisen vuoden tuotannon mennessä käyttöön hyötyajoneuvoina, kuten kuorma-autoina ja ambulansseina.[5] Tätä sarjaa oli seurannut suurempi ja ylellisempi 170 S vuonna 1949, ensimmäisten sodanjälkeisten kuusisylinteristen luksusmallien 220 ja 300 Adenauer ilmestyessä markkinoille 1951. Nämä mallit olivat tärkeitä Mercedes-Benzille sen pyrkimyksessä jatkaa luksusluokan autojen valmistusta, mutta perustuivat pitkälti sotaa edeltäneen 170 V:n perustekniikkaan ja rakenteeseen.
W120-sarjan kehitystyö lähti liikkeelle vuonna 1951, päämäärän ollessa matkustusmukavuuden ja turvallisuuden kehittäminen edeltäneitä putkirunkoisia malleja paremmaksi. Kehitystyötä johti tohtori Fritz Nallinger, korimuotoilun ollessa Karl Wilfertin ja passiivisen koriturvallisuuden kehitysjohtajan Béla Barényin vastuulla. Uusi itsekantava ponttoonimainen muoto tarjosi tilavamman ja tuulen viimalta paremmin äänieristetyn matkustamon, korin ollessa samalla aerodynaamisempi. Tärkein uudistus löytyi kuitenkin ajoneuvon pohjarakenteesta. Pohjalevy oli syvempi ja vankemmin rakennettu, luoden osittaisen turvarakenteen matkustamolle. Autossa ei kuitenkaan ollut vielä yhtä kattavaa jäykistetyn matkustamon ja kokoonpainuvien törmäysvyöhykkeiden rakennetta kuin vuonna 1959 ilmestyneessä Mercedes-Benz W111-siipimallissa.
W120 & W121 (1953–1959)
W120
W120 peri edeltäneen W136-sarjan bensiini- ja diesel-moottorit, pyöräntuennan periytyessä parannuksin edeltäneestä W191-sarjasta. Etupyörien kolmiovarsituenta, moottori, vaihdelaatikko ja ohjausjärjestelmä olivat nyt asennettu erilliseen U-muotoiseen apurunkoon, joka puolestaan oli kiinnitetty kolmesta äänenvaimennetusta kohdasta korin pohjaan. Takapyörien tuennassa käytettiin aluksi heiluriakselia ja kauas toisistaan asennettuja pitkittäistukivarsia. Vuoden 1955 syyskuussa heiluriakseli korvattiin yksi-nivelisellä heiluriakselilla, joka oli esitelty edellisenä vuonna W180-sarjassa.
Elokuussa 1957 W120 ja W121-sarjat kokivat kosmeettisia parannuksia matkustamon sisustukseen, takarekisterikilpi sai valaistuksen ja tavaratilan kahva vaihtui syvennykseksi. Merkittävimmän uudistuksen koki malli 180 sen saadessa 190-mallin 1,9-litraisen moottorin. Teho oli laskettu 65 hv:aan yksinkertaisemmalla kaasuttimella. Lisäksi maski vaihdettiin 190-mallissa käytettyyn leveämpään (ilman vaakasuuntaisia kromikoristeita), lämmityslaitteen ilmanottoaukot saivat kromikoristeet ja takavalot suurenivat. Näiden muutosten myötä malli sai uudeksi nimeksi 180a.
Huhtikuussa 1958 180a ja 180 D saivat 190:ssä esitellyt tuuletusikkunat etuoviin.[1]
W121
Maaliskuussa 1956 esiteltiin malli 190, joka sai korikoodikseen W121. Nelisylinterinen, 1,9-litrainen M121-moottori oli otettu edellisenä vuonna esitellystä 190 SL-mallista, tosin matalampiviritteisenä tuottaen 75 hv alkuperäisen 105 hv sijaan. Moottorin kannakkeiden määrä oli nostettu yhdestä etukannakkeesta kolmeen, kahden uuden kannakkeen ilmestyessä moottorin takaosaan. Rumpujarruja oli paranneltu uusilla jäähdytysevillä ja leveämmillä jarrukengillä.
Diesel-malli 190 D ilmestyi markkinoille 1958. Sen OM121-moottori oli kehitetty M121-bensamoottorista. Verrattuna 180 D-mallin OM636-moottoriin, teho oli kasvanut 50 hevosvoimaan aiemmasta 40 hv:sta ja käyntiääni oli hiljaisempi.
190 erottui sisaruksestaan myös ulkoisilta yksityiskohdiltaan: ikkunan alareunaan oli lisätty kromilista, etuoviin oli lisätty pienet avattavat tuuletusikkunat, keulan maski oli leveämpi ja sisälsi vaakasuuntaiset kromilistat, lämmityslaitteen ilmanottoaukkojen kromikoristeiden ollessa asteittain levenevät, suuremmat takavalot ja pölykapselien Mersu-tähti oli suurempi.
[1]
W120 & W121 (1959–1962)
Uuden siipimallisen Mercedes-Benz W111:n ilmestyessä markkinoille elokuussa 1959 korvaten kuusisyliteriset W180, W128 ja W105-sarjat, nelisylinteriset mallit kokivat asteittaisia teknisiä uudistuksia odotellessa niitä korvaavaa siipimallista W110-sarjaa.
180a, 180 D ja 190 D saivat 190:ssa esitellyt jäähdytetyt rumpujarrut etupyöriinsä. Lisäksi kaikki mallit saivat W111-sarjasta kopioidun matalamman ja leveämmän maskin, samoin kuin tasaisemman konepellin. Puskurit kasvoivat hieman mutta menettivät pystyt lisäsuojansa. Takavalot saivat uudet sisäiset heijastimet parantamaan näkyvyyttä.
Ohjaamon turvallisuutta paranneltiin W111-sarjan tavoin pehmustamalla etukonsoli, sijoittamalla kytkimet syvennöksiin ja vaihtamalla ratti uuteen, keskeltä pehmustettuun ja kolarissa kokoonpainuvaan malliin.
Moottoreihin tehtiin lopputuotannon aikana lähinnä tehoa kasvattaneita muutoksia. Merkillisenä esimerkkinä mainittakoon 180 Dc joka sai viimeiselle tuotantovuodelleen 2-litraisen dieselmoottorin W110-sarjan 190Dc-mallista. Tehoa oli rajoitettu kierroslukua pienentämällä 48 hevosvoimaan, sen ollessa 7 hv vähemmän kuin seuraajasarjan 190DC-mallin 55 hv mutta 5 hv enemmän kuin 180 Db:n 43 hevosvoimaa.[2]
-
W120/W121-sarja erottui muista ponttoonimalleista helposti sen maskin sivuilla olleista kromatuista lämmityslaitteen ilmanottoaukoista, lokasuojien päällä olleista vilkuista ja yksiosaisista takaoven ikkunalaseista
-
W120 ja W121 käyttivät vaihteistossa rattivalitsinta
-
Mercedes-Benz 180 (W120)
-
Vuonna 1959 W120/W121 sai
6-sylinterisistä siipimalleista kopioidun leveämmän maskin
Mallit
| Sarja
|
Korikoodi[note 1]
|
Vuosi
|
Malli
|
Moottori R4
|
Valmistusmäärä[6]
|
| W120 |
W120.010 |
1953–1957 |
180 |
M136 (1767 cm3)
52 hp |
52 186
|
| 1957–1959 |
180a |
M121 (1897 cm3)
180a: 65 hp
180b/c: 68 hp |
27 353
|
| 1959–1961 |
180b |
29 415
|
| 1961–1962 |
180c |
9280
|
| W120.110 |
1954–1959 |
180D |
OM636 (1767 cm3)
180D: 40 hp
180Db: 43 hp |
116 485
|
| 1959–1961 |
180Db |
24 676
|
| 1961–1962 |
180Dc |
OM621 (1988 cm3)
180Dc: 48 hp |
11 822
|
| W121 |
W121.010 |
1956–1959 |
190 |
M121 (1897 cm3)
75 hp |
61 345
|
| 1959–1961 |
190b |
M121 (1897 cm3)
80 hp |
28 463
|
| W121.110 |
1958–1959 |
190D |
OM621 (1897 cm3)
50 hp |
20 629
|
| 1959–1961 |
190Db |
OM621 (1897 cm3)
50 hp |
61 309
|
- ↑ Avattavalla aurinkokatolla varustettujen mallien korikoodin pääte oli bensamalleissa xxx.011 ja dieselmalleissa xxx.111.[1][2]
Lähteet
- ↑ a b c d "Ponton Mercedes", four-cylinder models (W120, W121), 1953-1959 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 1.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c "Ponton Mercedes", four-cylinder models (W 120, W 121), 1959-1962 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
- ↑ "Ponton Models", six-cylinder models (W 180, W 105, W 128), 1954-1959 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Morelli-Bertier: Raisonnable passion, s. 30. nro 89 Rétro Hebdo, 17.12.1998. (ranskaksi)
- ↑ Types 170 V and 170 D (W136), 1946-1953 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Werner Oswald: Deutsche Autos 1945-1990, vol.5. Motorbuch Verlag, Stuttgart 2001, ISBN 3-613-02131-5, p. 32. (saksaksi)
Aiheesta muualla
_07.01.21_JM_(8).jpg)
_sedan_(29009931566).jpg)
