Meloe |
Isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus) |
Tieteellinen luokittelu |
Domeeni: |
Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: |
Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: |
Niveljalkaiset Arthropoda |
Luokka: |
Hyönteiset Insecta |
Lahko: |
Kovakuoriaiset Coleoptera |
Alalahko: |
Erilaisruokaiset Polyphaga |
Osalahko: |
Cucujiformia |
Yläheimo: |
Pimikkökuoriaismaiset Tenebrionoidea |
Heimo: |
Toukohärät Meloidae |
Alaheimo: |
Meloinae |
Suku: |
Meloe Linnaeus, 1758 |
Alasuvut[1] |
- Coelomeloe Reitter, 1911
- Eurymeloe Reitter, 1911
- Lampromeloe Reitter, 1911
- Lasiomeloe Reitter, 1911
- Listromeloe Reitter, 1911
- Meloe Linnaeus, 1758
- Meloegonius Reitter, 1911
- Mesomeloe Reitter, 1911
- Micromeloe Reitter, 1911
- Taphromeloe Reitter, 1911
- Treiodous Dugès, 1869
|
Katso myös |
Meloe Wikispeciesissä Meloe Commonsissa
|
Infobox OKNimi-testi OK |
Meloe on toukohärkien heimoon kuuluva kovakuoriaissuku.
Ulkonäkö ja koko
Suvun lajit ovat kooltaan keskisuuria tai suuria, pituudeltaan 12–30 mm. Niillä ei ole siipiä ja peitinsiivet ovat lyhentyneet. Näiden kovakuoriaisten naaraat ovat suurempia kuin koiraat, joilla on epätavalliset tuntosarvet.[2]
Elintavat
Toukat syövät mehiläisten munia ja muuta ravintoa, jota ne löytävät mehiläispesistä.[2]
Lajit
Kuvagalleria
Lähteet
Aiheesta muualla