Meidän Mirri on alun perin vuonna 1952 julkaistu Tammen kultaiset kirjat -lastenkirjasarjan ensimmäinen osa, josta on tullut erittäin suosittu. Tästä Kathryn ja Byron Jacksonin kirjoittamasta sekä Alice ja Martin Provensenin kuvittamasta tarinasta on vuonna 2006 otettu Suomessa jo 13. painos. Kirjan suomentajaksi on merkitty Lea Karvonen.[1] Karvonen on kuitenkin vain Tammen käyttämä nimimerkki, jonka takana toimi usea eri henkilö. Kirjan todellinen suomentaja ei siis ole tiedossa.[2] Alkuperäinen englanninkielinen Katie the Kitten -kirja julkaistiin jo vuonna 1949, Little Golden Books -lastenkirjasarjassa.[3]
Kathryn ja Byron Jacksonin teoksiin kuuluu myös muun muassa Tammen kultaiset kirjat -sarjan 17. kirja, Hiekkarannalla. Kathryn Jacksonin käsialaa on myös esimerkiksi sarjan 147. kirja, Luiseva puiseva leijona. Byron Jackson on kirjoittanut puolestaan muun muassa sarjan kolmannen kirjan Pikku Viu Viu. Alice ja Martin Provensen ovat kuvittaneet useita muitakin Tammen kultaisia kirjoja.[4]
Juoni
Kirja keskittyy kuvaamaan pienen kissanpennun elämää yhden lyhyen valveillaolohetken aikana. Tarinan kahdellatoista sivulla on kullakin yksi kuva, johon liittyy yleensä noin kaksi riviä tekstiä. Koko tarina on kerrottu preesensissä.
Kirjan ensimmäisellä sivulla esitellään kirjan päähenkilö, meidän Mirri, joka nukkuu vanhassa hatussa eteisen lattialla. Seuraavilla sivulla Mirri herää, kiipeää tuolille ja huitaisee ilmassa surisevia kärpäsiä. Tämän jälkeen Mirri menee keittiöön, jossa se säikäyttää koiran, mutta joutuu itse pienen hiiren säikäyttämäksi ja pakenee ulos.
Myös ulkona Mirri kohtaa monia seikkailuja. Piilouduttuaan pensaan alle se havaitsee sammakon, jota se lähtee jahtaamaan. Saalistus kuitenkin päättyy epäonnisesti. Haisteltuaan kukkasia Mirri yrittää myös kiivetä puussa olevaan linnunpesään, pyydystää mehiläisen sekä oman häntänsä. Pudottuaan penkiltä vesisankoon ja kuivattuaan itsensä Mirri pyytää naukuen ruoakseen maitoa, jonka se litkii taitavasti. Tarina päättyy onnellisesti, kun maidon juotuaan Mirri nukahtaa uudelleen hattuun.[3]
Lähteet
