Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tarkennus: Lisätty lähteet Ševtšenkon runoon.
Dneprjoen oikealla rannalla sijaitseva Mežyhirjan luostari. Fjodor Solntsev, 1843.
Mežyhirjan luostari perustettiin vuonna 988, ja se oli Kiovan Rusin ensimmäisiä luostareita. Luostari on tuhottu ja rakennettu uudelleen useasti. Viimeksi sen tuhosi Neuvostoliitto vuonna 1935. Aikanaan Mežyhirjan luostari oli aluetta hallinneen Rurik-dynastian ja myöhemmin kasakoiden hengellinen keskus.
Vuonna 1154 Vladimir–Suzdalin ruhtinas Juri Dolgoruki jakoi luostarin ympärillä olleet maa-alueet pojilleen. Hänen poikansa Andrei I sai haltuunsa lähinnä luostaria olleen maan, nykyisen Vyšhorodin kaupungin. Pian tämän jälkeen hän siirsi luostarin nykyiselle paikalleen Dneprjoen rannalla oleville kukkuloille. Andrei halveksi Kiovan kaupunkia ja muutti Suzdaliin. Matkalle hän otti mukaan Konstantinopolin patriarkalta lahjaksi saamansa Vladimirin Jumalanäiti -ikonin. Ikoni on nykyään yksi ortodoksisen kirkon arvostetuimmista ikoneista. Sitä säilytetään nykyään Tretjakovin galleriassaMoskovassa.
Batu-kaanin johdolla vuosina 1237–1240 tapahtuneen mongolien valloituksen aikana luostari tuhottiin täydellisesti. Krimin kaanikunnan tataarit tuhosivat luostarin jälleen vuonna 1482. Jälleenrakennustyöt alkoivat 40 vuoden kuluttua. Vuonna 1523 luostari siirtyi Puolan kuninkaalle, Liettuan suurherttualle Sigismund I:lle. Luostari sai samalla täyden hallintaoikeuden alueellaan olleisiin maihin. Vuonna 1555 alueella sijaitsi neljä kirkkoa.
Kasakkaluostari
1500-luvulla luostari useasti menetti ja sai uudestaan haltuunsa maa-alueiden omistusoikeudet. Konstanty Wasyl Ostrogskin suojatin, igumenin Afanasin rahoittamana luostarin vanhat rakennukset tuhottiin ja niiden tilalle rakennettiin uudet. Afanasin aikana luostaria pidettiin Ukrainan toisena lavrana eli luolaluostarina.
Jälleenrakentamisen jälkeen Mežyhirjan luostarista tuli Zaporižžjan kasakoiden alueellinen keskus, ja se toimi sotilasluostarina. Luostari sai 1610 ortodoksisen kirkon autonomian, ja se siirrettiin suoraan Konstantinopolin patriarkan alaisuuteen.
Ukrainalaisen runoilijan ja taiteilijan Taras Ševtšenkon piirros luostarista, 1843.
Bohdan H’melnytskyin määräyksestä lähistöllä sijainneet Vyšhorod, Novi Petrivtsi ja Moštšany liitettiin 1656 luostarin alaisuuteen.
Trahtemyrivin luostarin tuhoutumisen jälkeen Mežyhirjan luostarista tuli kasakoiden pääluostari. Eläkkeelle jääneet kasakat vetäytyivät luostariin ja viettivät siellä loppuelämänsä.
Luostari paloi 1676. Luostarissa asuneen Ivan Savelovin, josta myöhemmin tuli Moskovan patriarkka Joakim, johdolla alue rakennettiin uudelleen. Igumeni Feodosin johdolla 1600-luvun lopulla luostarista kehittyi yksi Ukrainan laajimmista luostareista. Pietari Suuren pyynnöstä luostarin itsenäinen asema poistettiin, mutta se palautettiin vuonna 1710. Vuonna 1717 laaja tulipalo tuhosi suuren osan luostarin rakennuksista. Kasakat vahvistivat luostarin "sotilaallisen" aseman uudelleen 1735. Vuonna 1774 Petro Kalnyševskyin rahoituksella luostaria uudistettiin.
Rappeutuminen, fajanssitehdas ja uudelleenrakennus
Luostari 1900-luvun alun postikortissa.
Katariina II:n hajotettua Zaporižžjan kasakkavaltion vuonna 1775 luostari rappeutui. Jäljelle jääneet kasakat siirtyivät pian Kubaniin, minne he perustivat Kubanin kasakkaluostarin. Poistuessaan Mežyhirjasta kasakat ottivat mukaansa joitakin luostarin käsikirjoituksia.
Kun Katariina II tuli 1787 Kiovaan, hän halusi nähdä Mežyhirjan luostarin, mutta luostari paloi edellisenä yönä.
Saksalainen insinööri huomasi vuonna 1796, että alueen savi soveltui fajanssin valmistukseen ja perusti alueelle tehtaan. Vuoteen 1852 mennessä fajanssitehtaasta oli tullut Kiovan seudun suurin teollisuusyritys. Tehdas kuitenkin suljettiin 1884 kannattamattomana.
Luostari rakennettiin 1894 uudelleen ja muutettiin naisluostariksi.
Luostarin tuhoaminen ja virallisen residenssin perustaminen
Luostarin katedraali ennen tuhoamista vuonna 1935.
Kun Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan pääkaupunki siirrettiin vuonna 1934 HarkovastaKiovaan, syntyi tarve kaupungin ulkopuolella sijainneelle residenssille. Mežyhirja valittiin uuden hallinnon maaseuturesidenssiksi. Ennen luostarin tuhoamista se valokuvattiin.
Mežyhirjan omistusoikeus oli 2008 Ukrainan entisen pääministerin Viktor Janukovytšin ja Julija Tymošenkon johtaman hallituksen välisen kiistan kohteena. Kiistan päätteeksi 1,4 neliökilometrin laajuisen Mežyhirjan virka-asunnon hallinta siirtyi 11. heinäkuuta 2007 Nadra Ukrainy -nimisen yrityksen haltuun.
Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko allekirjoitti 9. heinäkuuta 2007 salaisen määräyksen, jolla alue siirrettiin Janukovytšin käyttöön. Sanomalehdissä on esitetty epäilyjä, joiden mukaan Janukovytš luopui vallasta ja sai vastineeksi Mežyhirjan virka-asunnon. Helmikuun lopulla 2008 Janukovytš myönsi omistavansa datšan Mežyhirjan alueella. Ukrainan valtion viraston mukaan datša on kooltaan 136,8 hehtaaria ja sen ympärillä on viisi metriä korkea teräsaita. Janukovytš ilmoitti käyttävänsä ainoastaan yhtä alueella sijaitsevaa rakennusta, joka on kooltaan 250 neliömetriä ja jonka ympärillä on 1,5 hehtaarin maa-alue.
Alueen arvoksi arvioitiin noin 200 miljoonaa dollaria. Tymošenkon noustua pääministeriksi hallitus peruutti presidentin määräyksen ja palautti alueen valtion hallintaan. Kiovan talousoikeus kumosi 28. heinäkuuta 2008 hallituksen päätöksen ja palautti Mežyhirjan residenssin Janukovytšille.
Janukovytš rakennutti 140 hehtaarin tontilleen eläintarhan, ampumaradan, golfkentän, tenniskenttiä, kasvihuoneen ja helikopterikentän. Autotallissa oli kymmenien vanhojen autojen kokoelma. Päärakennus on toimitettu Suomesta, Honkarakenteen tehtaalta. Janukovytšin kukistumisen jälkeen alue on ollut turistikohde.[3]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Mezhyhirya Monastery
