Uransa Nyberg aloitti Viipurin Kelkkalan Kisailijoissa ja 1935 alkaen Karhulan Katajaisissa. Mauri Nyberg/Noroma voimisteli kolmissa olympiakisoissa. Amsterdamissa 1928 Suomi oli joukkuekilpailussa viides ja Nyberg moniottelussa kuudes. Yksittäisistä telineistä renkailla hän oli viides, nojapuilla seitsemäs, hevosella seitsemäs, rekillä 16:s ja hypyissä 26:s.[2]
Seuraavissa olympialaisissa 1932 ja 1936 Suomi sai joukkuepronssia. Alkuvuonna 1932 nimensä suomalaistanut Noroma sijoittui moniottelussa Los Angelesissa yhdeksänneksi ja Berliinissä 16:nneksi. Telikohtaisesti vuonna 1932 hän oli nojapuilla neljäs, hevosella yhdeksäs, renkailla 14:s ja permannolla 17:s. Berliinissä sijoitukset olivat heikommat eli rekillä 15:s, renkailla 17:s, hevosella 21:s, hypyissä 31:s ja permannolla 41:s.[2]
Vuoden 1934 MM-kilpailuissaBudapestissä Noroma jäi moniottelussa sijalle 35. Joukkuekilpailussa Suomi sijoittui kuudenneksi. SM-kultaa Noroma saavutti moniottelussa 1929 ja 1935, rekillä, nojapuilla ja renkailla 1929 sekä renkailla uudelleen 1933.[3]
Berliinin vuoden 1936 kisojen jälkeen Noroma jätti voimistelun vähemmälle, mutta Helsingin saadessa kesällä 1938 vuoden 1940 kisat hän aloitti harjoittelun uudelleen ja tosissaan. Elokuun 1939 katsastuskilpailut nostivat Noroman olympiavalmennettavien joukkoon.[3]
Talvisodassa Noroma taisteli Kymenlaakson miesten mukana Muolaassa. Joulukuun 20. päivänä Noroman joukkue pääsi monen päivän taistelujen jälkeen lepovuoroon muutaman kilometrin rintaman taakse. Miehet olivat saunassa peseytymässä, kun ilmahyökkäys yllätti ja sauna sai täysosuman. Noroma menetti monen muun tavoin henkensä.[3]
Arponen, Antti O.; Kasila, Markku; Peltola Veli-Matti: He antoivat kaikkensa – Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat, s. 30. Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5
