Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Matti Milius (10. marraskuuta1945Tartto, Viro – 3. kesäkuuta2015 Tartto) oli virolainennykytaiteen keräilijä. Hän asui lähes koko elämänsä Tartossa. Matti Miliukselle kuului suuri exlibristen ja yli 1 200 teosta sisältävä grafiikoiden ja maalausten kokoelma. Vuodesta 1968 alkaen Milius järjesti näyttelyitä Virossa ja muualla Euroopassa.
Miliuksen taiteen keräily sai alkunsa kirjallisuuden ja exlibristen tutkijan Udo Ivaskin tyttären Helene Ivask-Kulpan ansiosta vuonna 1962. Hän lahjoitti Matille exlibriksen joka kerta, kun hän sai hyvän arvosanan reaaliaineissa, englannissa tai venäjässä. Vuonna 1966 Milius tutustui taiteenkeräilijä Mart Leppiin, joka sai hänet kiinnostumaan Viron varhaisemmasta grafiikasta. Nykytaidetta kohtaan hänen kiinnostuksensa sai puhkeamaan Peeter Urbla vuonna 1968. 1980-luvulla Milius työskenteli maanalaisten, kiellettyjen kirjojen parissa jakelemalla niitä ympäriinsä, minkä seurauksena hän oli aina KGB:n tarkkailun ja valvonnan kohteena.[1] Ennen kuolemaansa Milius keskittyi enimmäkseen Viron, Latvian, Liettuan, Suomen ja Armenian taiteen keräilyyn.
Milius kävi Tarton 1. työläisnuorten koulua, josta hän valmistui vuonna 1967, ja jatkoi sitten Viljandin kulttuuriakatemiaan, josta hän valmistui kirjastonhoitajaksi vuonna 1969. Milius oli Tarton ja Viron taiteilijaliittojen jäsen.
Taidekokoelma
Matti Miliuksen taidekokoelmaan kuului alun perin yli 1 200 piirustusta, maalausta tai grafiikkateosta muun muassa Virosta, Latviasta, Suomesta, Liettuasta, Venäjältä, Armeniasta, Kanadasta ja Azerbaidžanista.[2] Suurin osa näistä on hänelle lahjoitettu, joten hänen omia rahojaan ei kokoelman täydentämiseen kulunut juuri ollenkaan.[3] Myöhemmin osa tästä kokoelmasta on myyty muun muassa Tarton taidemuseolle.[4]
Tulipalo ja kuolema
Kello yhden aikaan yöllä 29. joulukuuta 2014 Miliuksen asunnossa syttyi tulipalo, jonka seurauksena hän joutui hyppäämään toisen kerroksen keittiön ikkunasta ulos pelastuakseen.[5] Pudotuksessa hän mursi selkärankansa ja halvaantui vyötäröstä alaspäin. Sairaalassa Milius vaipui koomaan, heräsi siitä, mutta vietti elämänsä viimeiset kuukaudet hengityskoneeseen kytkettynä.[6] Puhuminen oli hänelle vaikeaa, mutta hän kommunikoi aakkoskartan avulla näyttämällä kirjaimia.lähde? Hän luki päivisin kirjoja, kuten oli ennenkin tehnyt. Milius kuoli 3. kesäkuuta 2015.[6]
Luonne
Miliusta kuvailtiin lapsenmieliseksi, euforiseksi ja "intohimoiseksi boheemiksi"lähde?. Hän ei välittänyt muiden mielipiteistä vaan sanoi ajatuksensa suoraanlähde?. Hänen kova äänensä ja silmiinpistävä olemuksensa kuului ja näkyi jo kauaslähde?. Hänellä oli vihamiehiäkin, mutta suurimmalta osin häntä kunnioitettiin ja häntä pidetään nykyään "Tarton henkenä"lähde?. Hänestä on tehty useita muotokuvia. Milius ei koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia[7]. Viimeisinä vuosinaan hän palasi takaisin nuoruuden rakkautensa Renna Alin luokse ja he kihlautuvat, mutta häitä ei ehditty pitää.[8]
Näyttelyt
Matti Milius järjesti taidekokoelmastaan 74 näyttelyä Virossa, Suomessa, Latviassa, Armeniassa ja Venäjällä.
1968 Kristjan Raudan exlibriksiä. EPA:n kirjasto, Tartto, Viro
1969 Viron exlibrisalan kirjallisuutta. Tarton alueen kirjasto, Tartto
1969 Viron exlibrisalan kirjallisuutta. Elvan kaupunginkirjasto, Elva, Viro
1970 Kristjan Raudan exlibriksiä Tarton yliopiston Kahvila, Tartto
1971 Abel Leen exlibriksiä. Tafi, Tartto
1971 Viron kirjailijoiden exlibriksiä, Tarton Yliopiston Kahvila, Tartto