Mary Wilson (6. maaliskuuta 1944 Greenville, Mississippi, Yhdysvallat – 8. helmikuuta 2021 Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen laulaja ja konserttiesiintyjä, joka oli The Supremesin perustajajäsenia. Wilson kuului yhtyeeseen vuoteen 1977 ja esiintyi sen jälkeen soolouralla.
Nuoruus
Mary Wilson syntyi vuonna 1944 Mississippin Greenvillessä. Hän muutti vanhempiensa mukana ensin St. Louisiin ja sitten Chicagoon. Mary lähetettiin kuitenkin kolmivuotiaana asumaan tätinsä luokse Detroitiin. Wilson kertoi myöhemmin luulleensa tätiä ja tämän miestä biologisiksi vanhemmikseen, kunnes hänen äitinsä muutti Detroitiin. Mary Wilson oli tuolloin 10-vuotias.[1]
Mary Wilson muutti 12-vuotiaana äitinsä kanssa Detroitin Brewster-Douglassin vuokrakerrostaloon. Siellä hän tapasi tulevat bändikaverinsa. Wilson alkooi ensin suunnitella yhtyettä Florence Ballardin kanssa, ja Diana Ross ja Betty McGlown liittyivät heihin pian tämän jälkeen. Heidän yhtyeensä sai alkuun nimen Primettes.[2]
Ura
Ross taivutti entisen naapurinsa Smokey Robinsonin esittelemään yhtyeen Motownin Berry Gordylle, mutta tämä piti yhtyeen jäseninä liian nuorina. He saivat kuitenkin vuonna 1961 levytyssopimuksen nimellä The Supremes. Barbara Martin oli tässä vaiheessa korvannut McGlownin, mutta vuonna 1962 yhtyeestä tuli trio, kun Martin lähti siitä. Supremesin debyyttialbumi Meet the Supremes julkaistiin joulukuussa 1962. Gordy vaihtoi vuonna 1967 Balardin Cindy Birdsong ja nimesi yhtyeen Diana Ross & the Supremesiksi. Kun Ross aloitti kolme vuotta myöhemmin soolouransa, yhtyeestä tuli jälleen The Supremes. Wilson oli tässä vaiheessa yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen.[1]
Supremes levytti useita hittisinglejä 1960-luvulla. Heidän vuosien 1964–1967 hitteihin kuuluivat ”Baby Love”, ”Come See About Me”, ”Stop! In the Name of Love”, ”Back in My Arms Again”, ”I Hear a Symphony”, ”You Can’t Hurry Love”, ”You Keep Me Hanging On” ja ”Reflections”. Rossin lähdettyä yhtyeestä Supremes levytti vielä 1970-luvulla useita menestyneitä kappaleita, mutta hittilistojen kärkeen yhtye ei enää noussut.[2]
Supremes lopetti vuonna 1977, ja Wilson teki sen jälkeen Motownin soololevytyksen Mary Wilson, joka ei kuitenkaan menestynyt. Se ei noussut Yhdysvaltain albumilistalle, ja sen ainoa single ylsi sijalle 95. Wilson julkaisi lopulta kaksi sooloalbumia ja kiersi oman esityksensä kanssa, joka yhdisteli kabareeta ja Supremesin vanhoja kappaleita. Wilsonin viimeiseksi singleksi jäi vuonna 2015 julkaistu Time to Move On.[2]
Ensimmäisen soololevynsä jälkeen Wilson vietti hiljaiseloa aina vuoteen 1985, jolloin hän julkaisi kohua herättäneen muistelmateoksensa Dreamgirl: My Life As a Supreme. Siinä hän kuvasi yhtyeen tarkoin harkitun julkisuuskuvan taustatapahtumia ja oli erityisen kriittinen Diana Rossia kohtaan. Wilson kuvasi Rossin huomiotahakeneeksi ja selkäänpuukottavaksi diivaksi, joka käytti suhdettansa Berry Gordyyn saadakseen mitä halusi. Wilson kirjoitti Dreamgirlin jälkeen vielä kaksi omaelämäkerrallista teosta.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
