Marta Keravuori

Marta Johanna Keravuori,[1] o. s. Pihlamaa, aik. Pihlman[2] (24. syyskuuta 1888 Uusikaupunki – 9. lokakuuta 1976 Helsinki[1]) oli suomalainen japanilaisen kirjallisuuden kääntäjä.

Keravuoren vanhemmat olivat merikapteeni Johan Erland Pihlman ja Vilhelmina Emerentia Sjöblom. Hän pääsi 1907 ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseosta.[2] Marta Keravuori oli naimisissa vuodesta 1913 kruununvouti, asianajaja Hannes Santeri Keravuoren (ent. Renvall) kanssa.[2]

Keravuori käänsi japailaista runoutta alkuperäiskieleltä suomeksi. Mitta ja sanasto vastaavat Niklas Salmen mukaan alkuperäisiä runoja, mutta niiden sävy on mahtipontinen alkuperäisteksteihin verrattuna ja ne sisältävät japanilaiselle runoudelle vieraita elementtejä, ja kieli on arkaaista. Hän kirjoitti tankoja ja haikuja myös itse, esimerkiksi keisarin hovin tankarunokilpailuun.[3]

Teokset

  • Yksi ihana ja uusi veisu Uudenkaupungin suojeluskunnan arpajaisista 12.12.1926; sepitti ja painoon kustansi M. K.; Tekijä, Uusikaupunki 1926
  • Kukka-asetelmia, tekijät Shizuko Yuhashi, Marta Keravuori, valokuvaus Eero Laaksovirta. WSOY 1954
  • Kaksitoista omaa kilparunoa, jotka on kirjoitettu vuosina 1956-1967 Keisarin määräämistä aiheista Nipponin keisarihovin tankarunokilpailua varten. Helsinki 1967 (Eripainos teoksen Kirsikankukkia 3. p:sta)

Suomennokset

  • Aamun maan tarinoita: valikoima japanilaisia satuja. Otava 1950
  • Kirsikankukkia: Japanin klassillisten runojen suomennoksia. WSOY 1951, 2. painos 1958, 3. painos nimellä Kirsikankukkia: Japanin klassillisten runojen suomennoksia sekä kaksitoista omaa kilparunoa. WSOY 1967
  • Nipponin satusetä kertoo: valikoima japanilaisia satuja, toim. ja suom. Marta Keravuori. Otava 1952

Palkinnot

  • Japanin valtion kunniakirja 1953[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Marta Keravuori SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki) (Arkistoitu linkki)
  2. ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1905–1907, Helsingin yliopisto
  3. ↑ Niklas Salmi, Haiku in Finland, The Haiku Foundation Encyclopedia of Haiku