Vovtšokin ensimmäiset teokset olivat kansanelämän kuvauksia, ja Panteleimon Kuliš julkaisi ne 1857 nimellä Narodnyš opovidan (’Kertomuksia kansanelämästä’, 3. p. 1903–1904). Ivan Turgenev on kääntänyt ne venäjäksi 1859.[8][6]
Kokoelma, jossa on 26 Vovtšokin ukrainankielistä novellia, ilmestyi Lembergissä 1878. Parhaana pidetään novellia ”Instytutka” (”Eläkeläisrouva”). Siinä, kuten monissa muissakin, kuvataan maaorjien surkeaa asemaa oikullisten ja vailla omaatuntoa olevia tilanomistajien ja heidän vielä pahempien vaimojensa väkivallan alla. Jotkut novellit on muokattu laulujen pohjalta. Heikoimmin hän on onnistunut kuvatessaan kansaa, jota hän ei omasta kokemuksesta tuntenut. Paremmin hän tunsi tilanomistajat ja kaupunkielämän.[8] Suomeksi on julkaistu Marusja : sankarityttönen Ukrainasta, joka perustuu hänen muokkaamansa ukrainalaiseen legendaan.[9]
Vovtšok kuului kaiken kaikkiaan ukrainalaisen kirjallisuuden kansanomaiseen, realistiseen suuntaukseen. Jo 1859 hän julkaisi venäjäksi kirjoittamansa novellin, ja miehensä kuoleman jälkeen hän omistautui täysin venäjänkieliselle kirjallisuudelle. Kootut teokset julkaistiin uutena painoksena 1896–1898.[8]
Suomennettu tuotanto
Marusja : sankarityttönen Ukrainasta 1–2. mukaillut P. J. Stahl, suom. Arvo Airio. Helsinki: Kirja, 1914. Sarja: 50 pennin kirjasto (suomennos on tehty ranskasta, Ranskan akatemian palkitsema teos)
