Mark Robson (4. joulukuuta 1913 Montréal, Québec, Kanada – 20. kesäkuuta 1978 Lontoo, Englanti, Iso-Britannia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, tuottaja ja leikkaja.
Ura
Robson aloitti uransa elokuva-alalla 20th Century Foxin lavasteosastolla ja siirtyi sieltä RKO:lle, jossa hän lopulta päätyi leikkaajaksi. Hän leikkasi Robert Wise kanssa Orson Wellesin elokuvat Citizen Kane ja Mahtavat Ambersonit. 1942 hän ja Wise päätyivät RKO:n vasta perustettuun B-luokan kauhuelokuvien tuotantoyksikköön, jota johti Val Lewton. Robson leikkasi Lewtonin kauhuelokuvan klassikot Kissaihmiset, Yö voodoo-saarella ja Leopardimies. [1]
Kun Lewtonin vakio-ohjaaja Jacques Tourneur sai muita tehtäviä RKO:lla, Lewton antoi ohjaustyöt Robsonille ja Wiselle. Robsonin ensimmäinen ohjaus oli Seitsemäs uhri 1943. Hän ohjasi Lewtonille vielä neljä elokuvaa: Aavelaiva (1943), Kotirintaman ongelmanuoret (1944) sekä Boris Karloffin elokuvat Tuhoon tuomittu saari (1945) ja Bedlam – kauhujen talo (1946). Hän lähti RKO:lta 1948 ja ryhtyi ohjaamaan elokuvia Stanley Kramerille.[1]
Nyrkkeilysankari (1949) oli Kirk Douglasin tähdittämä film noir -elokuva, joka sai peräti kuusi Oscar-ehdokkuutta, joista voitti yhden. Hupsu sydämeni (1949) sai kaksi Oscar-ehdokkuutta. Kaksi Oscar-ehdokkuutta sai myös Kirkas voitto (1951), Haluan sinut! (1951) saatua "vain" yhden.
Etelämeren paratiisi (1953) esitteli Gary Cooperin James Michenerin menestysromaanin Morganina. Vuonna 1955 Toko-Rin sillat on yksi Robsonin uran suurimmista hiteistä, jonka pääosissa nähtiin William Holden ja Grace Kelly. Elokuva voitti yhden Oscarin ja sai lisäksi vielä yhden ehdokkuuden. Oscar-ehdokkuus parhaasta miessivuosasta tuli Arthur Kennedylle elokuvasta Murhaajako?. Vuonna 1956 valmistunut Mitä kovemmin he kaatuvat oli Humphrey Bogartin ja Rod Steigerin tähdittämä film noir -klassikko, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta mustavalkoelokuvan kuvauksesta. Se jäi Bogartin viimeiseksi elokuvaksi.
Peyton Place – vihan tyyssija (1957) oli suosittu romanttinen draama, joka sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, muun muassa Robsonille parhaan ohjauksen ehdokkuus. Kuudennen onnen majatalo (1958) oli Ingrid Bergmanin tähdittämä elämäkertaelokuva, joka toi Robsonille toisen ja viimeisen Oscar-ehdokkuuden parhaasta ohjauksesta.
Paul Newman ja Ina Balin olivat pääosassa vuonna 1960 valmistuneessa Rahalla ei rakkautta -draamassa. Newman näytteli myös Takaa-ajettuna elokuvassa vuonna 1963. Kuoleman juna (1965) pääosassaan Frank Sinatra sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta efektisuunnittelusta. Nukkelaakso on vähän arvostettu hittielokuva vuodelta 1967, joka tuotti maailmanlaajuisesti peräti 50 miljoonaa dollaria. Elokuva sai myös yhden Oscar-ehdokkuuden.
Maanjäristys (1974) jäi Robsonin uran suurimmaksi taloudelliseksi menestykseksi ja viimeiseksi suurelokuvaksi. Los Angelesiin iskevää voimakasta maanjäristystä kuvannut klassikko oli aikaansa edellä erikoistehosteiden osalta, ja saikin neljä Oscar-ehdokkuutta, joista voitti yhden. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti lähes 80 miljoonaa dollaria.
Atlantin pikajuna jäi Robsonin viimeiseksi ohjaustyöksi. Sen ensi-ilta oli vasta ohjaajan kuoleman jälkeen vuonna 1979, koska Robson ei ehtinyt viimeistelemään sitä. Myös näyttelijä Robert Shaw kuoli tuotannon ollessa kesken.
Filmografia
Leikkaajana (valikoima)
Ohjaajana
Vuosi |
Alkuperäinen nimi |
Suomenkielinen nimi
|
1943 |
The Seventh Victim |
Seitsemäs uhri
|
1943 |
The Ghost Ship |
Aavelaiva
|
1944 |
Youth Runs Wild |
Kotirintaman ongelmanuoret
|
1945 |
Isle of the Dead |
Tuhoon tuomittu saari
|
1946 |
Bedlam |
Bedlam – kauhujen talo
|
1949 |
My Foolish Heart |
Hupsu sydämeni
|
1949 |
Home of the Brave |
He olivat sankareita
|
1949 |
Roughshod |
|
1949 |
Champion |
Nyrkkeilysankari
|
1950 |
Edge of Doom |
Tuomion miekka
|
1951 |
I Want You |
Haluan sinut
|
1951 |
Bright Victory |
Kirkas voitto
|
1953 |
Return to Paradise |
Etelämeren paratiisi
|
1954 |
Phffft! |
Rakkaani, antaudun!
|
1954 |
Hell Below Zero |
Afrikasta etelään
|
1955 |
Trial |
|
1955 |
A Prize of Gold |
Kultaa Berliinissä
|
1955 |
The Bridges at Toko-Ri |
Toko-Rin sillat
|
1956 |
The Harder They Fall |
Mitä kovemmin he kaatuvat
|
1957 |
Peyton Place |
Peyton Place – vihan tyyssija
|
1957 |
The Little Hut |
Kolmas pyörä
|
1958 |
The Inn of the Sixth Happiness |
Kuudennen onnen majatalo
|
1960 |
From the Terrace |
Rahalla ei rakkautta
|
1963 |
The Prize |
Takaa-ajettuna
|
1963 |
Nine Hours to Rama |
9 tuntia ikuisuuteen
|
1965 |
Von Ryan's Express |
Kuolemanjuna
|
1966 |
Lost Command |
Vihreät paholaiset
|
1967 |
Valley of the Dolls |
Nukkelaakso
|
1969 |
Daddy's Gone A-Hunting |
Vihreä kantolaukku
|
1971 |
Happy Birthday, Wanda June |
|
1972 |
Limbo |
Kahlehdittu eiliseen
|
1974 |
Earthquake |
Maanjäristys
|
1979 |
Avalanche Express |
Atlantin pikajuna
|
|
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Tieteilijät | |
---|
Henkilöt | |
---|
Muut | |
---|