ArkkipiispaKari Mäkinen avustajineen vihki Leppäsen papin virkaan Turun tuomiokirkossa 4. maaliskuuta 2012.[7] Vihkiminen sai osakseen kritiikkiä ja suurta mediahuomiota Leppäsen vanhoillislestadiolaisen taustan vuoksi.[8][9] Kritiikin lisäksi Leppänen sai laajaa tukea myös liikkeen piiristä.[10] Leppästä on kutsuttu ”ensimmäiseksi vanhoillislestadiolaiseksi naispapiksi",[11][12] mutta itse hän on korostanut olevansa ”ihan tavallinen seurakuntapappi.”[13] Vihkimisen jälkeen Leppänen sekä hänen puolisonsa Risto Leppänen vapautettiin Rauhanyhdistyksen tehtävissä toimimisesta.[14][15] Leppäsen jälkeen vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä papiksi on vihitty myös muun muassa Meri-Anna Paloniemi (ent. Hintsala) ja Ulla Palola.
Leppänen valittiin Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaanin virkaan vuonna 2019. Hän oli toiminut hiippakuntadekaanin viransijaisena jo vuodesta 2018.[16] Leppänen toimi hiippakuntadekaanina vuoteen 2021, jolloin hänet valittiin Turun arkkihiippakunnan piispaksi.[17]
Piispana
Leppänen valittiin Turun arkkihiippakunnan piispaksi toisella äänestyskierroksella joulukuussa 2020. Hän sai 565 ääntä ja Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen 467 ääntä.[18] Hän seuraa virassa Kaarlo Kallialaa. Hänet vihittiin virkaan 7. helmikuuta 2021.[17]
Piispa Leppäsen vastuualueeseen kuuluvat Satakunnan ja Varsinais-Suomen seurakunnat Turun ja Kaarinan seurakuntia lukuun ottamatta.[19] Leppänen on vieraillut kaikissa vastuualueeseensa kuuluvissa seurakunnissa.[20][21][22] Hän on tavannut seurakuntien työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia, sekä keskustellut seurakuntien nykytilanteesta, tulevaisuudesta ja haasteista. Leppänen pitää seurakuntien henkilökohtaista tuntemista tärkeänä.[23]
Teemoja ja aiheita
Leppänen haluaa nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ääniä, jotka muuten jäisivät piiloon. Hän haluaa toimia oikeudenmukaisuuden ja paremman maailman puolesta.[24] Hän on puhunut yhdenvertaisuuden puolesta,[25] sekä peräänkuuluttanut eri marginaaliryhmien ja haavoittuvassa asemassa olevien huomioon ottamista yhteiskunnassa.[26] Leppänen on käsitellyt esimerkiksi ihmisoikeuksia,[27]lähisuhdeväkivaltaa,[28]transoikeuksia[29] sekä nuorten pahoinvointia.[30] Leppänen on ilmaissut kokevansa yhteyttä ihmisten kanssa, jotka kokevat ulkopuolisuutta.[24] Lisäksi hän on käsitellyt ympäristöön ja luomakuntaan,[31] hiljaisuuteen[32] sekä pyhiinvaellukseen[33] liittyviä teemoja.
Luottamustehtävät ja tunnustukset
Leppänen valittiin Helsingin yliopiston Vuoden Alumniksi 2023. Valintaa perusteltiin Leppäsen tavalla osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, uusia näkökulmia avaavalla, vaikeita aiheita pelkäämättömällä tavalla. Vuoden Alumnina Leppänen haluaa korostaa tiedemaailman ja uskonnon yhteyttä.[34]
ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry valitsi Mari Leppäsen Vuoden johtajaksi 2022. Tuomariston mukaan Leppänen on karismaattinen ja tinkimätön suvaitsevamman hengellisen kulttuurin edistäjä Suomessa.[37][38]
Vuodesta 2021 Leppänen on toiminut Sekasin-chatin valtuuskunnan jäsenenä,[30] sekä kirkkohallituksen täysistunnon, kirkolliskokouksen ja kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä, sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakonian neuvottelukunnan puheenjohtajana ja Pyhän Henrikin säätiön hallituksen puheenjohtajana.[39]
Leppänen toimii Hiljaisuuden Ystävien hallituksen puheenjohtajana.[32] Hiljaisuuden Ystävät ry on vaalinut kristillistä spiritualiteettiä jo yli 30 vuoden ajan.[40] Leppänen kertoo Hiljaisuuden Ystävien antaneen voimia omaan ajatteluun ja toimintaan.[24]
Leppänen on ollut Liedon kunnanvaltuuston jäsen 2005–2012, kunnanhallitukseen varajäsen 2005–2008 sekä perusturvalautakunnan puheenjohtaja 2009–2012. Hän edusti Suomen Keskustaa.[41] Leppänen kuvaa kokemuksen olleen opettavainen kokemus, muttei kokenut politiikkaa kutsumuksekseen.[24]
2015–2016 Kerrottu elämä -ohjelman toimittaja Radio Deissä
2012–2014 Oisko tulta? -blogisti
2012 Maijan tarina – lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana, toim. Johanna Hurtig ja Mari Leppänen
Mari Leppänen on toimittanut yhdessä yhteiskuntatieteilijä Johanna Hurtigin kanssa kirjan Maijan tarina, joka käsittelee lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vanhoillislestadiolaisuudessa. Teos ilmestyi huhtikuussa 2012. Maijan tarina valittiin vuoden kristilliseksi kirjaksi. Valinnan teki ortodoksikirkon arkkipiispa Leo, ja valinta julkistettiin Helsingin kirjamessuilla. Teos voitti myös yleisöäänestyksen.[45] Teosta käsitellään Jani Kaaron artikkelissa Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla.[46]
