Benacerraf syntyi Caracasissa ja opiskeli Venezuelan keskusyliopistossa filosofiaa ja kirjallisuutta. Hän pyrki kirjailijaksi ja pääsi Columbian yliopiston opiskelemaan näytelmäkirjallisuutta voitettuaan yliopiston sponsoroiman palkinnon kirjoittamastaan näytelmästä.[2]
Benacerrafin ensimmäinen elokuva oli marraskuussa 1951 kuvattu 20-minuuttinen Reverón, joka kertoo eksentrisestä venezuelalaistaiteilija Armando Reverónista. Elokuva on poeettinen, ja sitä esitettiin eurooppalaisilla elokuvajuhlilla.[2]
Benacerraf ohjasi urallaan vain kaksi elokuvaa, ja toinen niistä oli vuonna 1959 ensi-iltansa saanut Araya.[1] Hän kiinnostui kuivasta Arayan niemimaasta ja sen ihmisistä ja päätti tehdä alueesta elokuvan. Arayan niemimaasta olivat espanjalaiset kaivaneet suolaa noin 500 vuoden ajan, mutta vuonna 1958 koneellistuminen oli korvaamassa ihmistyötä. Benacerraf kuvasi dokumentissaan suolanlouhaajien perinteisiä työtapoja ja elämiä.[2]Araya palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Kansainvälisen kriitikkojen liiton Fiprescin palkinnolla, jonka se jakoi Alain Resnaisin ohjaaman elokuvan Hiroshima, rakastettuni kanssa. Benacerraf oli ensimmäinen venezuelalainen, jonka elokuva palkittiin merkittävässä elokuva-alan tapahtumassa.[2] Benacerraf sai Arayaan inspiraatiota italialaisesta neorealismista ja loi elokuvaa varten fiktiivisen tarinan, jossa kuitenkin näyttelivät Arayan oikeat asukkaat.[1]
Benacerraf perusti 1966 Venezuelan elokuvasaatiön. Hän oli sitä ennen johtanut kolmen vuoden ajan Venezuelan kulttuurin ja kuvataiteiden kansallista instituuttia. Elokuvasäätiöstä kehittyi Venezuelan ensimmäinen elokuva-arkisto.[2]
