Margita Figuli (1909Vyšný Kubín – 1995Bratislava) oli slovakialainen kirjailija, joka kirjoitti aluksi kirjoja aikuisille, mutta jouduttaan hallinnon syrjimäksi kommunistisessa Tšekkoslovakiassa kirjoitti lasten- ja nuortenkirjoja. Aviolitton jälkeen hän otti käyttöön sukunimen Šustrová. Hän käytti kirjailijanimeä Ol'ga Morena.[1][2]
Elämänvaiheita
Figuli syntyi syrjäiseen ja köyhään vuoristokylään ja pääsi koulutielle vuonna 1918 perustetun Tšekkoslovakian valtion koulutusohjelmien ansiosta. Hän valmistui vuonna 1928 Banská Bystrican kauppakoulusta.[1][2]
Opiskelujensa jälkeen Figuli muutti Bratislavaan, missä oli saanut työpaikan pankista. Hän alkoi kirjoitella lyhyitä juttuja sanoma- ja aikauslehtiin ja hänen ensimmäinen novellikokoelmansa ilmestyi vuonna 1937. Slovakia itsenäistyi vuonna 1939, mutta sen hallinto joutui monessa asiassa myötäilemään Saksan määräyksiä. Maa oli mukana Puolan valtauksessa ja sen joukkoja oli mukana Operaatio Barbarossassa. Figulin kristillinen maailmankatsomus johti hänet vähitellen konfliktiin hallinnon kanssa.[1]
Vuonna 1940 ilmestyi Figulin menestysteos, Tri Gastanove kone (Kolme kastanjahevosta). Pienoisromaanista otettiin seitsemän painosta. Se kertoo Tatran vuorissa asuvasta nuoresta naisesta, joka pohtii valintaa sulhaskandidaattien välillä. Kirja kuvaa myös ympäröivän luonnon kauneutta. Suuri yleisö piti kirjasta, joskin kriitikot pitivät sen loppuratkaisua lapsellisena.[3][1]
Kirjoitettuaan sodan vastaisia teoksia Figulin sodanvastaiset ajatukset tulivat yleisesti tunnetuiksi ja hallituksen painostuksesta hän menetti työpaikkansa pankissa. Hän ryhtyi nyt täysipäiväikseksi kirjailijaksi ja kielenkääntäjäksi.[1][4]
Figuli keskittyi kirjoittamaan suurta historiallista romaaniaan Babylon, joka ilmestyi vuonna 1946. Se kertoo Uus-Babylonian valtakunnan hajoamisesta ja siinä käsitellään sotaa ja uskontoja. Kirja sai lukijoilta hyvän vastaanoton. Tšekkoslovakia oli teoksen ilmestyessä vielä demokraattinen, mutta vuonna 1948 kommunistit kaappasivat vallan. Stalinismi ohjasi myös kulttuurielämää ja Figuli huomasi olevansa jälleen hallinnon vastustaja.[1][3]
Stalinistiset kirjallisuuskriitikot teilasivat Figulin teoksen "estetiikkana" ja "eskapismina" ja se oli omiaan vieraannuttamaan työläisiä nykyajan tärkeistä kysymyksistä.[1]
Stalinistinen kulttuuripolitiikka pakotti myös slovakkikirjailijat noudattamaan sosialistista realismia. Figuli yritti tehdä kompromissin omien taiteellisten pyrkimystensä ja virallisen politiikan välillä. Häneltä ilmestyi teos Zuzana, jossa kuvasi Slovakian 1930-lukua. Siinä maailma päähenkilöiden ympärillä ajatuu kaaokseen ja sotaan. 1950-luvulla Figuli julkaisi uudet versiot esikoisteoksestaan ja Babylonista. Viranomaisten mielestä hän oli nyt osittain ryhnyt noudattamaan "rakentavaa itsekritiikkiä".[1]
Viimeisen aikuisille tarkoitetun romaaninsa Figuli julkaisi vuonna 1974. Se noudatti ohjeita, että taiteen pitää "rakentaa sosialismia" ja siksi lukijat pitivät sitä huonona kirjana. Samana vuotena hänet nimitettiin Slovakian kansantaiteilijaksi. Palkinnon myöntäjät sanoivat hänen olleen luomassa modernia Slovakialaista proosaa.[1]
Tämän jälkeen Figuli kirjoitti vain lastenkirjoja. Lastenkirjojen kirjoittajilla oli huomattavasti enemmän vapauksia kuin aikuisille kirjoittavilla. Figuli saattoi kirjoittaa sosiaalikysymyksistä lastenkirjoissa ilman pelkoa vaikeuksista viranomaisten taholta.[1]
Figulin elegantti tyyli ja kristillinen etiikka ovat vedonneet slovakkilukijoihin. Hänen teostaan "Kolme kastanjahevosta" pidetään klassikkona ja teoksesta otettiin uusi painos vuonna 1996. Keski- ja Itä-Euroopan ulkopuolella Figuli on kuitenkin pysynyt lähes tuntemattomana. Hänen teoksiaan on käännetty tšekiksi, saksaksi, unkariksi, ukrainaksi, puolaksi, romaniaksi, sloveniaksi, latviaksi ja kazakiksi.[1]
