Margit Kaffka (1880 Nagykároly (nyk. Romaniaa), Unkari – 1918 Budapest, Unkari) oli unkarilainen kirjailija, jota usein mainitaan aikakautensa merkittävimpänä tai jopa ensimmäisenä merkittävänä unkarilaisena naiskirjailijana.[1][2][3]
Elämä
Margit Kaffkan isä edusti porvarillista älymystöä, äiti oli aatelissuvusta. Hän jäi varhain orvoksi ja käytyään katolista sisäoppilaitosta vapaaoppilaspaikalla joutui elättämään itsensä tuon ajan keskiluokan naiselle varmimmalla uralla eli opettajan ammatissa, 22 vuoden iästä alkaen lähes elämänsä loppuun saakka. Tähän liittyy myös hänen tuotantonsa keskeinen aihepiiri: naisen asema ja mahdollisuudet itsenäiseen elämään.[3]
Jo vuosisadan vaihteessa, nuorena opettajana, Kaffka julkaisi ensimmäiset runonsa Magyar Géniusz -lehdessä.[3] Vuonna 1905 Kaffka avioitui metsäinsinööri Bruno Fröhlichin kanssa, ja he muuttivat Miskolcista Budapestiin, missä Kaffka alkoi saada nimeä kirjallisuuspiireissä. Hän oli alusta alkaen mukana vuonna 1908 perustetun Nyugat (’Länsi’) -kirjallisuuslehden ympärille syntyneessä kirjailijaryhmässä ja hyvä ystävä Nyugatin tunnetuimman kirjailijan, runoilija Endre Adyn kanssa.[4]
Kaffkan ja Bruno Fröhlichin avioliitosta syntyi poika, mutta liitto päättyi eroon 1910. Muutamien onnettomien, ohimenevien suhteiden jälkeen Kaffka solmi toisen avioliiton 1914 lääkäri Ervin Bauerin kanssa.[1][4] Bauer oli sivistynyt ja kulttuuria harrastava mies, jolla oli läheiset suhteet kirjallisuuspiireihin; kirjailija ja elokuvaohjaaja Béla Balázs oli hänen veljensä.[3]
Pian ensimmäisen maailmansodan sytyttyä 1914 Kaffkan aviomies joutui sotapalvelukseen. Sota järkytti Kaffkaa suuresti; se sai hänet kirjoittamaan sodanvastaisia runoja ja tuntemaan yhä suurempaa sympatiaa vasemmistolaista työväenliikettä kohtaan. Lokakuussa 1918 Kaffka tervehti innolla imperiumin hajoamista ja ns. krysanteemivallankumousta.[3] Pian tämän jälkeen Kaffka ja hänen poikansa sairastuivat espanjantautiin ja kuolivat joulukuun alussa 1918.[1][3]
Tuotanto
Margit Kaffka aloitti uransa runoilijana ja kirjoitti runoja elämänsä loppuun saakka. Ensimmäinen runokokoelma Versek (’Runoja’) ilmestyi 1903, viimeinen, Az élet útján (’Elämän tiellä’) 1918. Paremmin hänet kuitenkin muistetaan prosaistina, novellien ja romaanien kirjoittajana, tarkkana ihmiskohtaloiden kuvaajana, jonka huomion kohteena on erityisesti naisen asema yhteiskunnan ja instituutioiden paineessa. Ensimmäiset novellinsa hän julkaisi vuonna 1903, vuonna 1904 ilmestyi luostarissa noviisina kasvavan nuoren tytön tragediasta kertova eräänlainen päiväkirjaromaani Levelek a zárdából (’Kirjeitä luostarista’). Toisiinsa kietoutuvien yhteiskuntakritiikin ja psykologisen ihmiskuvauksen huipentuma on hänen tunnetuin teoksensa, romaani Színek és évek (’Värejä ja vuosia’, 1912), naisen elämäntarina, jossa samalla kuvataan köyhtyvän pikkuaateliston mailleen menevää elämänmuotoa.[5]
Suomennetut runot
Kaksi Toivo Lyyn suomentamaa runoa on antologiassa Unkarin lyyra: unkarilaista lyriikkaa keskiajalta nykyaikaan, suom. ja toim. Toivo Lyy, Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura 1970.[6]
- Kosinta (Leánykérés)
- Litania (Litania)
Lähteet
- ↑ a b c Margit Kaffka, Österreichische Nationalbibliothek 2019. Viitattu 23.6.2021 (saksaksi)
- ↑ Sőtér, István (toim.): A magyar irodalom története 5, s. 216. Budapest: Akadémiai Kiadó, 1965. ISBN 963 05 1644 6 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f Hegedüs, Géza: A magyar irodalom arcképcsarnoka. Szentendre: Interpopulart Könyvkiadó, 1991. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Sötér 1965 s. 220.
- ↑ Sőtér 1965 s. 220–228.
- ↑ Margit Kaffka, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista, Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu 23.6.2021
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
