Margaret Munnerlyn Mitchell (8. marraskuuta1900Atlanta, Georgia – 16. elokuuta1949 Atlanta, Georgia[1]) oli yhdysvaltalainenPulitzer-palkittu kirjailija. Mitchell tunnetaan parhaiten Tuulen viemää -romaanin (1936) kirjoittajana. Tuulen viemää jäi hänen ainoaksi teoksekseen, mutta hänen kuolemansa jälkeen muun muassa hänen aikaisempia tekstejään, novellejaan ja kirjeitään on koottu kirjoiksi. Ennen uraansa kirjailijana Mitchell työskenteli toimittajana. Mitchell kuoli jäätyään auton alle 48-vuotiaana vuonna 1949 Atlantassa.
Margaret Mitchell syntyi vuonna 1900 Georgian osavaltion Atlantassa. Hänen isänsä Eugene Muse Mitchell oli ammatiltaan asianajaja. Mitchellin äiti Mary Isabelle ”Maybelle” Stephens, joka toimi suffragettina[2], oli irlantilaista sukua ja hänen isänsä Eugene Mitchell puolestaan sekä irlantilaista, skotlantilaista että hugenotilaista sukua. Lapsuudessaan Mitchell kuuli usein tarinoita Yhdysvaltain sisällissodasta esimerkiksi sinä aikana eläneiltä sukulaisiltaan ja kirjoitti tarinoita jo pienestä pitäen.[3] Hän kävi yksityiskoulua ja opiskeli myöhemmin Smith Collegessa. Hänen oli määrä avioitua Clifford Henry -nimisen sotilaan kanssa, mutta tämä kuoli Ranskassa taistellessaan ensimmäisessä maailmansodassa. Pian tämän jälkeen vuonna 1919 Mitchellin äiti Maybelle kuoli, ja tyttö keskeytti opintonsa hoitaakseen kotiaan äitinsä sijasta.[4]
Ura toimittajana
Vuonna 1922 Mitchell tutustui aikoinaan työkseen amerikkalaista jalkapalloa pelanneeseen Berrien ”Red” Upshawiin. He alkoivat seurustella ja menivät naimisiin syyskuussa 1922. Koska hänen miehensä tulot olivat epäsäännöllisiä, Mitchell päätti etsiä itselleen työpaikan. Hän sai toimittajan paikan The Atlanta Journal Magazinessa. Samassa lehdessä työskenteli myös Mitchellin ystävä ja tuleva aviomies John R. Marsh, joka toimi Mitchellin mentorina lehdessä. Lehdessä Mitchell muun muassa teki haastatteluja sekä kirjoitti artikkeleita ja kirja-arvosteluja nimellä Peggy Mitchell.[2] Mitchell ja Upshaw erosivat vuonna 1924 myrskyisän yhdessäelon jälkeen. Mitchell vihittiin pian John Marshin kanssa. He menivät naimisiin vuonna 1925.[5][4]
Mitchellin hauta.
Tuulen viemää ja sen jälkeen
Pian avioitumisen jälkeen Mitchell jätti toimittajan työnsä niveltulehduksen takia.[5] Kertoman mukaan vuoteenoma Mitchell luki suurimman osan paikallisen kirjaston kirjoista, ja lopulta hänen aviomiehensä ehdotti, että Mitchell kirjoittaisi aikaa kuluttaakseen oman kirjan.[3] Tuolloin hän alkoi kirjoittaa teosta, josta ajan myötä tuli Tuulen viemää.[4] Hän kirjoitti teosta vuosina 1926–1929.[2] Aluksi Mitchellillä ei ollut aikomustakaan julkaista kirjaa. Hän ei suostunut näyttämään teostaan kuin aviomiehelleen Marshille ja ystävälleen Louis Colelle, joka työskenteli Macmillan-kustannusyhtiössä.[3] Cole sai vastahakoisen Mitchellin lähettämään teoksensa kustantamoonsa.[3]Tuulen viemää julkaistiin vuonna 1936, ja se nosti Mitchellin lähes välittömästi kuuluisuuteen. Hän sai Pulitzer-palkinnon kirjastaan vuonna 1937.[4] Vapaaehtoistyö täytti Mitchellin ajan 1940-luvulla.[5] Hänellä oli useita hyväntekeväisyyskohteita.[5]
Kirjoittamisen ohella Mitchell oli kiinnostunut afroamerikkalaisen väestön asemasta. Hän rahoitti vuosittaista stipendiä, jolla tuettiin afroamerikkalaisten opiskelijoiden lääketieteen opintoja. Hän tuki myös ensimmäisiä yrityksiä rotuerottelun poistamiseksi Atlantan poliisivoimissa. Mitchell kuitenkin salasi tämän toimintansa julkisuudelta koko elämänsä ajan.[6]
Kuolema
11. elokuuta 1949 Mitchell oli aviomiehensä John Marshin kanssa ylittämässä katua kun Mitchell joutui auton yliajamaksi Atlantassa. Hänet vietiin Grady Hospital -sairaalaan, missä hän oli viisi päivää aina kuolemaansa saakka. Mitchell kuoli 16. elokuuta 1949 48-vuotiaana. Hänet haudattiin perheen sukuhautaan Oaklandin hautausmaalle Atlantaan.[4] Samaan hautaan on haudattu myös hänen vain kolmea vuotta myöhemmin 1952 sydänkohtaukseen kuollut aviomiehensä, John Marsh.[3]
Tuotanto
Tuulen viemää oli Mitchellin ensimmäinen julkaistu teos. Se jäi myös ainoaksi Mitchellin teokseksi, joka julkaistiin hänen elinaikanaan. Tuulen viemää julkaistiin alun perin MacMillan Publishersin kustantamana 30. kesäkuuta vuonna 1936.[5] Kirjasta tuli pian suosittu. Mitchell sai kirjastaan Pulitzer-palkinnon vuotta myöhemmin 1937.[4] Vuonna 1939 kirjan pohjalta tehtiin samanniminen elokuva, joka voitti kahdeksan Oscar-palkintoa.
Mitchell ei eläessään julkaissut toista kirjaa. Hänen tekstejään on kuitenkin toimitettu julkaistaviksi jälkeenpäin. Paratiisisaari (1996) on Mitchellin 15-vuotiaana kirjoittama romanttinen tarina, jonka hän antoi ystävälleen Henry Love Angelille. Julkaisuun on sisällytetty ystävysten välistä kirjeenvaihtoa ja valokuvia. Before Scarlett (2000) sisältää Mitchellin lapsuudessaan ja nuoruudessaan kirjoittamia tarinoita, novelleja ja näytelmiä.[7] Teokseen Letters From Margaret (2001) on koottu Mitchellin kirjeitä ystävilleen Edwin ja Mabel Granberrylle.[7]Margaret Mitchell, Reporter (2002) on kokoelma kolumneja, joita Mitchell kirjoitti työskennellessään toimittajana.[7]
Tapola, Päivi: Margaret Mitchellin Paratiisisaari. Teoksessa Äitini puutarhassa. Polkuja naiskirjallisuuteen. Helsinki: Kääntöpiiri, 2002. ISBN 951-8989-61-3
